Erovertaisryhmästä opittua

Blogi | 22.5.2020

Me Kasperin eroauttamisen asiantuntijat ajattelemme, että asiantuntijuus syntyy siitä, että me kuuntelemme lasten ja nuorten kokemuksia vanhempien erosta, miltä se tuntuu, mikä auttaa. Näitä viestejä kuulemme parhaiten lasten erovertaisryhmissä ja nuorten työpajoissa. Sain ilon toimia toisena ohjaajana alkuvuonna pidetyssä 7-8- vuotiaiden erovertaisryhmässä. Tuon ryhmän viisailta ryhmäläisiltä opin:

  • Kaksi kotia voi olla rikkauskin.
  • Kun palaa toisen vanhemman luota toisen luokse, ei ole mukavaa, kun heti kysytään, miten siellä toisen luona meni.
  • Lapset ovat vanhemmilleen kiitollisia siitä, että vanhemmat ovat eron jälkeen vielä tekemisissä.
  • Lapset myös kertoivat, että isät eivät juurikaan itke, äidit kyllä.
  • Sain myös elää todeksi sen jo mitä tiesinkin: Hyvä ruoka hyvässä seurassa on ihanaa!

Jokaisen ryhmäkerran jälkeen huomasin miettiväni, kuinka uskomattoman monitahoisesti ryhmäläisemme käsittelivät vanhempiensa eroa. Lapsilla ei ollut tarvetta miettiä onko ero hyvä vai paha tai kategorisoida sitä mihinkään, vaan ero on osa elämää ja siinä on niitä monia harmaan sävyjä kuin elämässä yleensäkin.

Ennen kaikkea ryhmässä opin sen, että minun tehtäväni aikuisena oli antaa lapsille lupa puhua erosta ja vain malttaa kuunnella. Lapset sanoivat kyllä kaiken oleellisen. He lohduttivat toisiaan. He antoivat hyviä vinkkejä siihen, miten selvitä sen kanssa, että on aina ikävä toista vanhempaa. He kysyivät, kun jokin asia kummastutti.

Ryhmän jälkeen vanhemmat kertoivat ryhmän muun muassa helpottaneen erosta puhumista lapsen kanssa, se oli helpottanut unipulmia ja auttanut lasta keskittymään koulussa.

Tämä ryhmä opetti minulle, että lasten vertaisryhmätoiminta todella auttaa ja tukee lapsia. Se on kivaa ja sillä voidaan saada isojakin positiivisia muutoksia lapsen arkeen.

Reetta Toivonen

Lasten ja nuorten eroauttaminen

Kasper- Kasvatus- ja perheneuvonta ry

Haku