Toivoisin, että ettet jää yksin omien ajatustesi kanssa. Sijoituksesta huolimatta vanhemmuudessasi on paljon hyvää. Kuka tahansa voi omassa elämässään joskus joutua tilanteeseen, jossa omat voimat vaan eivät yksinkertaisesti enää riitä. Oma elämä on kuitenkin mahdollista saada tasapainoon ja takaisin.

Meidän perheemme on selvinnyt eteenpäin ja siksi kirjoitan tätä kirjoitusta sinulle.

Sinusta saattaa olla vaikeaa kohdata ihmisiä. Tuntuu kenties siltä että haluaisit eristäytyä muista töissä ja vapaa-ajalla. Joskus parisuhteeseen voi tulla raskaita sävyjä. Yksinäisyyden tunne ja vieraantumisen kokemukset saattavat lisääntyä. Olisi tärkeää löytää sinulle oma paikka puhua omista vaikeistakin tunteista. Tuki voi löytyä vaikka ystävän kanssa keskustelemalla, vertaistukiryhmästä, tukihenkilön kanssa tai terapiassa.

Sijoituksen jälkeen voi tuntua siltä, että ei kelpaa enää mihinkään. Siltä ainakin minusta tuntui. Oma vanhemmuus tuntui kuin hyvin solmuun menneeltä lankakerältä. Kun itsestä tuntuu pahalta, voi sijoitettuun lapseen tai nuoreen voi olla hyvin hankalaa luoda takaisin kontaktia ja yhteyttä.

Jokainen perhe on joskus vähän huono mutta jokainen perhe on myös joskus tosi hyvä. Iskulause on VOIKUKKIA toimintaa kehittävän Kasper ry:n slogan. Mielestäni on tärkeää seisahtua huomaamaan kaikki se hyvä, mikä jokaisessa perheessä ja perheenjäsenessä on. Hyvin tehty perhetyö voi auttaa lisäämään ja vahvistamaan niitä ominaisuuksia. Myös sijoituksen kokeneessa perheessä on ennen kriisitilannetta ollut hyviä hetkiä ja hyviä tarkoituksia, hyvää vanhemmuutta.

Muistathan, että sijoitus on kriisi ihan kaikille perheenjäsenille. Kriisiin kuuluu tietyt universaalit vaiheet ja surutyö. Kriisin vaiheisiin kuuluvat luonnollisena osana tietyt tunteet ja toimintatavat. Älä pelästy omia tunteitasi ja sitä että mahdollisesti koet itsesi hyvin oudoksi, jotenkin vieraaksi ja vääräksi jopa itsellesi. Jotkut meistä kokevat myös itsetuhoisuuden tunteita, ne ovat luonnollisia kriisissä. Kriisin polulle voi helposti takertua ja jäädä kiinni, mikäli kriisiä ei työstä eteenpäin.
Yksin se voi olla vaikeaa. Toivoisin että pyytäisit apua, minä jäin itse odottamaan aika pitkään. Nyt tiedän että kriisistä on mahdollista selviytyä.

Meidän kanssamme tehtiin perhetyötä siksi, että löytäisin taas omat voimavarani. Pyrittiin siihen, että huomaisin itse missä olen hyvä ja taitava vanhempana ja siksi, että suhteemme lapsen kanssa lähtisi uudelleen rakentumaan. Perhetyötä toteutetaan eri tavoin. Perheterapeuttiset menetelmät parhaimmillaan auttavat solmujen aukaisemisessa. Työskentely voi tuntua raskaalta ja se vaatii itseltä myös avoimuutta ja panostusta perheen ja omien toimintamallien, vuorovaikutuksen mahdollisten uusien menetelmien opetteluun. Sen avulla voidaan myös käsitellä vaikeitakin tunteita, lisätä lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja näin edistää suhteen säilymistä ja parhaimmillaan jopa syvenemistä tai paranemista sijoituksesta huolimatta.

Perhetyössä äänen saavat myös kotiin jääneet sisarukset, puoliso tai mahdolliset uudet puolisot. Perhetyö on väylä myös heille saada tukea ja mahdollisuus tulla kuulluksi. Perhetyöskentely ei aina tarkoita ainoastaan vaikeiden ja haastavien asioiden käsittelyä. Perhetyön menetelmät ovat usein voimavarakeskeisiä ja sen avulla on mahdollisuus päästä näkemään oman vanhemmuuden hyvät puolet ja mahdollisuudet sekä koko perheen mahdollisuudet ja voimavarat.

Me saimme apua perhetyöstä ja vaikka nuoreni on edelleen sijoitettuna, meidän suhteemme on hyvä ja lämmin.

Ketään ei saa saa jättää yksin. Toivon sinulle ja perheellesi parempia, valoisampia aikoja.

Kirjoittaja on kokemusasiantuntija joka on toiminut Voikukkia- vertaisryhmän ohjaajana, Voikukkia- tukihenkilönä ja kehittäjävanhempana.