Mistä on perheen tunteet tehty?
Riemun kiljahduksista,
sauhuavista korvista,
rauhallisista yhteisistä hetkistä.
Niistä on perheen tunteet tehty.
Arjen touhuissa tunteet ovat alati läsnä. Tunteet vaikuttavat jokaisen perheenjäsenen välisissä suhteissa, suuntaavat toimintaamme, tuovat elämään väriä, mutta toisinaan myös haastavat meistä jokaista. Siksi tänäänkin on hyvä päivä kysyä itseltään, miten minä toimin ja olen tunteideni kanssa?
Tunnetaidot pitävät sisällään paljon kykyjä: kyvyn tunnistaa erilaisia tunteita itsessä ja toisissa, nimetä erilaisia tunteita ja tunnesävyjä sekä ilmaista ja säädellä omia tunteitaan. Näitä kykyjä tarvitsemme tunteiden ymmärtämiseen sekä käsittelyyn. Ilman kyseisiä taitoja saatamme kokea seilaavamme tunnemeressä ilman mahdollisuutta ohjata laivaa. Oman hyvinvoinnin vahvistamisen ja ylläpitämisen lisäksi tunnetaidot liittyvät suuresti myös vanhemmuuteen. Lapset ottavat mallia ja oppivat meiltä aikuisilta. Jos haluamme opettaa ja siirtää rakentavia tunnetaitoja, on meidän pysähdyttävä omien tunteidemme sekä tunnetaitojemme äärelle.
Tunnetaitoja harjoittelemme läpi elämämme. Erilaiset kokemukset sekä elämäntilanteet kutsuvat meitä yhä uudelleen tutustumaan itseemme sekä omiin toimintatapoihimme. Myös vanhemmuus tarjoaa meille tähän mahdollisuuden. Kohtaamme vanhempana uusia kokemuksia, täysin uudenlaisessa elämäntilanteessa.
Omien tunnetaitojen vahvistamisen kannalta merkittävä taito on kyky pysähtyä itsensä äärelle. Se on kykyä tarkastella omaa toimintaansa sekä itseään mahdollisimman realistisesti, mutta myös hyväksyvästi ja armollisesti. Oman toiminnan tunnistamisen kautta voimme kysyä, vahvistaako tämä hyvinvointiani? Onko tämä jotain, jota haluan opettaa ja siirtää lapselleni?
Filosofi Esa Saarinen on osannut esittää oleellisen kysymyksen. Kysymys on tunnetaitojen sekä vanhemmuuden ytimessä. ”Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle?” Kysymys vie meitä kohti itsetuntemusta: millaisia toimintatapoja sekä -malleja minä olen oppinut ja millaisia tunteita tuon tilanteisiin mukanani kulloisellakin hetkellä. Yksinkertaisen kysymyksen kautta voimme pohtia itseämme monesta suunnasta. Millaisia tunteita koen juuri nyt, miten toimin niiden kanssa? Miten suhtaudun erilaisiin tunteisiin, hyväksynkö esimerkiksi kaikki tunteet? Millaisia keinoja minulla on tunteiden säätelyyn ja rauhoittumiseen? Hyväksyvän suhtautumisen kautta itsensä äärelle pysähtyminen on alati jatkuva tutustumismatka, seikkailu, johon jokaisen kannattaa hypätä mukaan. Tämän tutustumismatkan kautta pääsemme kohti joustavia tunnetaitoja, joita voimme opettaa myös lapsillemme.
”Vanhempien tehtävä on opettaa lasta, mutta heidän on myös otettava varteen siitä, mitä lapsella on opettaa heille.”
Outi Ritari-Alho, MLL Tampereen osasto, nuorisotyön koordinaattori
Lue lisää MLL Tampereen yhdistyksen toiminnasta: https://tampere.mll.fi/