Ehjäksi tulemisen tie

Tiedote | 28.1.2016

12074737_437591519758693_7217591289435476975_n
Toimittaja Heli Thorén (33) erosi miehestään ja kahden lapsensa isästä pari vuotta sitten. Erosta syntyi syyskuussa 2015 ilmestynyt kirja Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Kirjailija kertoo saaneensa paljon lohtua toisten erokertomuksista silloin, kun hänellä itsellään oli vaikeinta.

”Miksi näin piti käydä? Miksi emme saaneet suhdettamme onnistumaan? Miksi lasten täytyy tuntea surua meidän epäonnistuneen rakkaustarinamme vuoksi?”

”Kirjoitin kirjan, jonka olisin itse halunnut erotessani lukea” kertoo syyskuussa henkilökohtaisen erokirjan julkaissut Heli Thorén. Hän on antanut mediassa kasvot eronneelle nuorelle naiselle 

Vaikka ero on kokemuksena kovin yleinen, sitä kuitenkin hävetään. Julkisuudessa erosta kerrotaan usein ainoastaan positiivisesti, esimerkiksi uuden rakkauden myötä tai vasta vuosia eron jälkeen.  

”Istumme lastenhuoneen lattialla ja pelaamme muistipeliä. Minua itkettää edelleen koko ajan. Lapset tulevat halaamaan, tyttäreni pyyhkii poskelta kyyneleeni. Hän sanoo: ”Kaikki järjestyy.” Alan itkeä vieläkin enemmän.” 

Jokainen aikuinen tietää, ettei lapsen kuuluisi joutua lohduttamaan vanhempaansa. Jokainen eronnut tietää, että sellaista hetkeä on lähes mahdotonta välttää erotessa. Nämä käännekohdat herättivät Thorénia hakemaan apua ja käsittelemään eroaan kirjoittamalla. 

Vinkit hyvään eroon eivät ole kirjassa alleviivattuna. Selvää kuitenkin on, ettei helppoja reittejä ole olemassa. On uskallettava surra, tehdä vakavaa itsetutkiskelua vaikka kuinka haluaisi syyttää vain toista. Täytyy uskaltautua olemaan yksin ja annettava tunteiden tulla ja mennä. Vihaaminen on kuin haluaisi myrkyttää toisen, mutta joisi myrkyn itse. Mieti, haluatko viettää elämäsi vihaten ja kantaen niin myrkyllisiä tunteita.” sanoo Thorén 

Ehjäksi – Kertomus hyvästä erosta on päiväkirjamuotoon kirjoitettu tarina ensimmäisestä erovuodesta. 14 yhteistä vuotta jää taakse lasten ollessa pieniä. Thorénin omaan tarinaan on liitetty ja yhdistelty viidenkymmenen eronneen haastatellun kokemuksia niin, että moni pystyy niihin samaistumaan.  

Tarinan mukana kirjassa  kulkevat myös kuiskaajan kommentit päiväkirjamerkintöihin. Kuiskaaja on kirjoittajan ystävä, joka haastaa katsomaan tilannetta uudesta näkökulmasta ja muistuttaa parempien päivien olevan vielä edessä. 

”Sinun ei tarvitse vielä tietää, millaiseksi suhteesi Niklaksen (ex-mies) kanssa tulevina kuukausina ja vuosina muotoutuu. Mutta sen voit valita jo nyt, että miten asiat ikinä etenevätkin, sinä olet päättänyt suhtautua myötätunnolla ja rakkaudella lastesi isään. ” 

Päiväkirjan naisen ero on sopuisa. Käytännön asioihin ei keskitytä, sillä huoltajuudesta, tapaamisista ja asumisesta pystytään sopimaan yhdessä ja tasapuolisesti vailla suurempaa riitaa. Kirja käsitteleekin eniten juuri naisen tuntemuksia yksinäisyyden pelosta, riittämättömyydestä ja kaipauksesta. 

Eron vaiheita käydään läpi henkilökohtaisesti. Kirjoittaja uskaltaa sanoittaa pahimpia ajatuksiaan, huomionkipeyttään ja mustasukkaisuutta ex-puolisoa kohtaan. Vaikka kuinka ajattelisi oman eronsa olevan ainutlaatuinen, viimeistään tämän luettuaan huomaa monien tuntemusten ja vaiheiden väistämättä toistuvan.  

Kirjan nainen hakee apua ja monet hänen ajatuksensa selkenevät tämän myötä. Vaivihkaa lukijalle esitellään myös tekniikoita ahdistaviin vaiheisiin, kuten huolihetki ja keskittyminen positiivisiin ajatuksiin. 

Kirja sopii erinomaisesti vertaistueksi eronnelle, ainakin silloin jos eroprosessi on johdattanut tutkimaan toimintaansa uudella tavalla. Käytännönneuvoja on tarjolla lähinnä vain tunnetyöskentelyyn, mutta tärkeitä ovat nekin. Ero ei tule käsitellyksi vuodessa, ei onneksi myöskään kirjassa kokonaan. Lasten näkökulmaa olisi toivonut kirjaan enemmänkin, mutta tämä on selvästi naisen tarina erosta. 

Päätän, että pyrin rakentamaan omasta erostani omannäköiseni. Pyrin rakentamaan parisuhteen raunioista ihmissuhteen, joka tukee lastemme elämää parhaalla mahdollisella tavalla. 

Teksti: Minna Jaakkola

Haku