Blogi | 28.2.2024

Meidät pelasti ihana tukiperheemme.

Eräänä lauantaina, ollessani yksinhuoltajana, en herätessäni pysynyt pystyssä. Soitin tukiperheen äidille, oletko kahden tunnin varoitusajalla valmiina hakemaan kolmevuotiaan. Jos tämä ei ole 39 asteen kuume, masennus on uusiutunut. Lapsi jäi heille viikonlopun yli, kunnes pääsin soittamaan sossuun ja lääkäriin.

Kokeilimme avohuollon sijoitusta 3 + 3 kuukautta. Lapsi oli samassa kaupungissa ja perheen äiti kotiäitinä. Joten pystyimme tapaamaan lapsen kanssa vaikka 4 tuntia päivässä, tai hän oli luonani yön, kun voin paremmin. Minulla ei ollut hätää kolmevuotiaasta, tiesin hänen olevan turvassa ja hyvässä hoidossa. Minulla oli hätä itsestäni, milloin toivun ja milloin lapsi voi asua taas kotona. Vointini pysyi huonona. Kysyin onko meille paikkaa, jossa voisimme olla yhdessä lapsen kanssa. Ei ole. Eikä meille tarjottu paikkaa muultakaan paikkakunnalta. Itse sanoin: ” Minä en jaksa hoitaa häntä. Lapsi ei voi jatkuvasti kulkea kahden kodin väliä. Huostaanotto on tehtävä.”

Tukiperhe mietti onko heistä sijaisvanhemmiksi, kun he olivat jo yli 50 vuotiaita. Jos lapseni asuukin heillä aikuiseksi asti. Onneksi he suostuivat, koska en olisi antanut lastani toiselle paikkakunnalle. Meidän yhteistyö oli todella hyvää, kunnioittavaa ja sujuvaa. Olin neljä vuotta huonossa kunnossa ja senkin jälkeen vuosia vain osittain terveenä. Lapseni ollessa ala-asteen lopulla, aloimme puhua että hän kenties asuukin sijaisperheessä aikuiseksi asti. Tukiperheestä oli tullut koti, jossa hän asui. Minun luona hän kävi säännöllisesti ja sovitusti. Lisäksi hän oli enemmän luonani. Kävimme yhdessä mummolassa ja minun muualla asuvilla ystävillä. Alussa sijaisäiti oli minullekin henkisenä tukena. Meillä oli koko ajan hyvät ja luontevat välit.

Tytär asui heillä 19 vuotiaaksi asti. Yhdessä tukiperheen kanssa kävimme muuttamassa hänet toiselle paikkakunnalle, työhön ja opiskelemaan. Annoin sijaisvanhemmille lahjakortin ja kortin, jossa kiitin heitä tyttäreni kasvattamisesta tasapainoiseksi lapseksi ja nuoreksi. Kiitin tärkeästä ja hyvin tehdystä työstä jota he ovat tehneet sydämellä. Hyvästä ja sujuvasta yhteistyöstä. Paluumatkalla sijaisäiti sanoi, että tuo kortti merkitsee hänelle todella paljon.

Tuula Helin-Aydin

Kokemusasiantuntija ja Kasper ry:n Kehittäjävanhemmat-ryhmän jäsen