Blogi | 14.9.2022

Blogi on osa Kasperin 70-vuotisjuhlavuoden Hidas vanhemmuus-blogisarjaa.

Onko muilla tällaista? Virallisen 7 päivän viikon sijaan omassa mielessä kulkee koko ajan rinnakkainen ajanlaskun todellisuus, jonka rytmitys ei sovi vallitsevaan normiin. Tulee mieleen iltavirkkujen ja aamu-unisten haasteet sovittaa itsensä normi työ- ja koulurytmiin. Viikkojen ja päivien hahmottaminen rytmissä, jonka määrittelee lasten asumisen rytmi vuoroin minun luonani, vuoroin isällään. Yhdeksän päivää on viikko, samoin kaksitoista päivää. Tai joskus kaksi viikkoa. Jokaisella viikonpäivällä on rytmissään oma erilainen tunnelma ja mieli.

Maanantai määrittää sunnuntaita, jolloin valmistaudutaan sekä henkisesti että fyysisesti kodin vaihtoon. Pestään ja kuivataan pyykkiä, katsotaan 10vrk sää ja Wilma. Maanantaita vaivaa vielä levottomuus. Haetaan unohtuneita tai kadonneita tavaroita ja mietitään, tapahtuuko seuraavina päivinä jotain eritysitä mikä on jäänyt huomioimatta. Tiistai on hyvä asioiden aikaansaamisen päivä. Sellaisten, joita ei ole pystynyt tai raaskinut tehdä, kun aika olisi pois yhteisestä ajasta lasten kanssa. Se on usein tehokkuuden päivä. Keskiviikko tuntuu perjantailta silloin kun lapset siirtyvät isänsä luota takaisin. Siinä on sama kaipuun ja ilon odottava tunne. Ensimmäisen yön jälkeen torstaina tuntuu maanantailta, kun aamulla herätyskellon soitto havahduttaa arkirytmiin ja yhteinen aika lasten kanssa alkaa. Torstain jälkeen perjantai pääsee yllättämään, koska eilenhän tuntui vasta maanantailta. Perjantai ja lauantai on rauhoitettuja yhdessä olon päiviä. Lasten, ystävien kanssa tai ihan vaan omassa seurassa.

Viikonpäivien sijaan myös erilaisten juhlapyhien vietto voi mennä erilaisessa rytmissä kuin mitä yleensä on tapana. Jouluaattoa voidaan viettää 23.12. tai vasta virallisen joulun jo mentyä ohi. Täytyy ajoittaa rairuohon istutus lasten kanssa sen mukaan, milloin he pääsiäistä missäkin viettävät. Vappumunkit pitää paistaa viikkoa aiemmin, jos virallisen vapun juhlinnan aikaan lapset ovat toisella vanhemmallaan. Tarvitaan joustoa, ennakointia ja luovuutta. Tai välinpitämättömyyttä edellä mainittuihin perinteisiin ja niiden siirtämiseen sukupolvelta toiselle. Huono vaihtoehto ei ole sekään. Kaiken kaikkiaan vuorovanhempana elämisen haaste on mahduttaa vähäiseen aikaan lasten kanssa kaikki se, mitä heidän kanssaan haluaisi kokea ja tehdä. Onneksi vähempikin usein riittää.

Arjen rytmihäiriöt, joita elämä väistämättä tuo tullessaan nytkäyttää ajantajua pois raiteiltaan. Sekä sitä virallista, että meidän perheen omaa. Raiteilla pysyminen helpottaa matkan tekoa. Ja kalenteri.

Blogin kirjoittaja Salla Frisk on Kasper –Kasvatus ja perheneuvonta ry:n asiantuntija ja kahden vuoroasuvan lapsen äiti.