Tietoa lastensuojelusta

Lastensuojelu on monimuotoinen kokonaisuus ja sen toimintaa voi olla vaikea hahmottaa. Tällä sivulla avaamme lastensuojelua niin prosessien kuin lastensuojelun asiakkaana olevien vanhempien näkökulmasta. Tarkoituksena on antaa lastensuojelusta selkeää ja ymmärrettävää tietoa.

Lastensuojelu perustuu lastensuojelulakiin (417/2007), joka asettaa perusteet käytännön toiminnalle. Lastensuojelulaissa on lähes sata pykälää ja niissä säädetään niin lastensuojelun tarkoituksesta, avohuollossa tarjottavista tukitoimista, kuin esimerkiksi huostaanoton perusteista ja sijaishuollon aikaisista rajoittamistoimenpiteistä.

Lastensuojelulain perimmäisenä tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

Lain mukaan ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista on lapsen vanhemmilla ja huoltajilla. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain, sekä tarvittaessa ohjattava lapsi ja perhe lastensuojelun piiriin.

Koska lastensuojelun järjestämisvastuu on lain mukaisesti hyvinvointialueilla, on jokaiselle hyvinvointialueelle myös muodostunut omat käytäntönsä toteuttaa lastensuojelulakia. Vaikka laki on kaikille sama, käytännön lastensuojelutyöskentely ja sen toimintaperiaatteet voivat hyvinvointialueiden välillä vaihdella.

Joskus lastensuojelu voi asiakkaan näkökulmasta näyttäytyä melko byrokraattiselta ja organisaatiolähtöiseltä toiminnalta. Lastensuojelu jakautuu erilaisiin työprosesseihin, ja joskus prosessien väliset raja-aidat tulevat näkyväksi asiakkaalle siten, että esimerkiksi työntekijät vaihtuvat asiakkaan siirtyessä prosessin kohdasta seuraavaan. Esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen käsittelijät, palvelutarpeen arvioinnin työntekijät, perhesosiaalityöntekijät ja lastensuojelun avohuollon ja sijaishuollon työntekijät voivat kaikki olla eri työntekijöitä, jolloin saman asian tiimoilta perhe kohtaa palveluissa monta eri työntekijätiimiä. Pienemmissä kunnissa sosiaalityötä saatetaan toteuttaa yhdennetysti, jolloin yksi työntekijä hoitaa lastensuojelun kaikkien prosessien lisäksi myös esimerkiksi aikuissosiaalityön asioita.

Lastensuojelun prosessi pähkinänkuoressa:

Lähde: Lastensuojelun käsikirja, THL

  1. Ehkäisevä lastensuojelu: Hyvinvointialueen järjestämä tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esim. päivähoidossa, koulussa, neuvolassa ja nuorisotyössä. Näiden palveluiden saaminen ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta.
  2. Lastensuojeluilmoitus: Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, jolla herää huoli lapsen tilanteesta ja kasvuolosuhteista. Lastensuojeluilmoitus on tehtävä viipymättä. Syitä ilmoituksen tekemiseen voi olla monia. Sen lisäksi tietyillä ammattikunnilla on lakisääteinen velvollisuus tehdä ilmoitus. Myös vanhempi tai lapsi itse voi tehdä ilmoituksen. Lastensuojeluilmoituksen myötä lapsen lastensuojelun tarve selvitetään.
  3. Lastensuojeluasian vireilletulo: Lastensuojeluasia tulee vireille joko lapsen tai huoltajan tekemästä yhteydenotosta tai kun lastensuojelun työntekijä on esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen kautta saanut tiedon mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Vireilletulon jälkeen on viipymättä arvioitava, onko lastensuojelun tarve kiireellinen.
  4. Palvelutarpeen arviointi: Jos vireilletulon jälkeen ei ole tarvetta kiireellisille toimenpiteille, aloitetaan palvelutarpeen arviointi, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arvioinnissa työntekijät selvittävät lapsen ja perheen tilannetta ja arvioivat lastensuojelun tarvetta. Palvelutarpeen arvioinnin on valmistuttava kolmen kuukauden kuluessa asian vireilletulosta, mutta joskus perheen asia voi edetä pikaisestikin. Palvelutarpeen arvioinnin päätteeksi perhe voidaan ohjata esimerkiksi perhesosiaalityöhön (sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut) tai jos todetaan, että tarve lastensuojeluasiakkuudelle on, se aloitetaan.
  5. Perhesosiaalityö (sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut): Jos lapsen ja perheen tuen tarpeisiin voidaan vastata sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, lastensuojelun asiakkuutta ei tarvita. Perhesosiaalityössä tarjottavia palveluita voivat olla esimerkiksi perhetyö, tukiperhe ja kotipalvelu.
  6. Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen: Lapsi ja perhe eivät ole lastensuojelun asiakkaita vielä palvelutarpeen arvioinnin ja lastensuojelun tarpeen selvittämisen aikana. Asiakkuus alkaa, jos vireilletulon jälkeen ryhdytään kiireellisiin lastensuojelun tukitoimiin, lapselle annetaan muita lastensuojelun palveluita ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista tai jos arvioinnin perusteella todetaan, että lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluita ja tukitoimia.
  7. Lastensuojelun avohuolto: Suurin osa lastensuojelun työskentelystä toteutuu avohuollossa. Avohuollon työskentely on suunnitelmallista, lapsen ja perheen kanssa yhteistyössä tehtävää työskentelyä. Lapselle nimetään oma sosiaalityöntekijä, joka vastaa työskentelystä. Lapselle tehdään asiakassuunnitelma, johon kirjataan työskentelyn tavoitteet, tukitoimet ja aikataulu. Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on tukea ja edistää lapsen myönteistä kehitystä, sekä tukea ja vahvistaa vanhempien kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia. Avohuollon tukitoimia ovat esimerkiksi tuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen; lapsen taloudellinen ja muu tuki esim. koulunkäynnissä, asumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä; lapsen kuntoutumista tukevat hoito- ja terapiapalvelut; tehostettu perhetyö; perhekuntoutus sekä muut lasta ja perhettä tukevat palvelut ja tukitoimet. Avohuollon tukitoimena lapsi voidaan myös sijoittaa kodin ulkopuolelle. Avohuollon sijoitus voidaan tehdä vain huoltajien ja 12-vuotta täyttäneen lapsen suostumuksella.
  8. Kiireellinen sijoitus: Jos lapsi on lastensuojelulain 40§ mainituista syistä välittömässä vaarassa, voidaan hänet sijoittaa kiireellisesti. Perusteet kiireelliselle ovat siis samat kuin huostaanotossa, mutta kiireellisessä kyse on nimenomaisesti välittömästä vaarasta. Kiireellisen sijoituksen enimmäiskesto yhdellä päätöksellä on 30 päivää. Kiireellistä sijoitusta voidaan jatkaa toiset 30 päivää tarpeen mukaan. Jos peruste kiireelliselle sijoittamiselle on lakannut tai sen aikana ei ole tehty hakemusta huostaanotosta, tehdään päätös kiireellisen sijoituksen lopettamisesta.
  9. Huostaanotto: Huostaanotto on lastensuojelun viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys. Huostaanotto tarkoittaa, että vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta siirtyy viranomaisille. Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on velvollisuus ottaa lapsi huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto, jos 1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai 2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla vastaavalla tavalla (lastensuojelulain 40§). Näiden perusteiden lisäksi huostaanottoon voidaan ryhtyä vain siinä tapauksessa, että avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Lasta ja huoltajia tulee kuulla huostaanottoon ja sijoituspaikan valintaan liittyen. Jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa, on kyseessä tahdonvastainen huostaanotto, jolloin asia siirtyy hallinto-oikeuden päätettäväksi.
  10. Sijaishuolto: Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaanotetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuolto toimii usein erillisenä yksikkönä lastensuojelun avohuollosta, jolloin sijaishuoltoon siirryttäessä lapselle nimetään uusi sosiaalityöntekijä. Sijaishuolto toteutuu joko perhehoidossa, ammatillisessa perhekodissa tai lastensuojelulaitoksessa. Keskimäärin yli puolet sijoituksista toteutuu perhehoidossa, mutta sijoitusmuodot vaihtelevat huomattavasti lapsen iän mukaan. Lapselle pitää valita sijaishuoltopaikka, joka vastaa parhaiten juuri hänen tarpeisiinsa. Sijaishuollossa olevalle lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä ihmisiä sekä pitää heihin yhteyttä. Yhteistyö sijaishuoltopaikan ja lapsen vanhempien kesken sekä sijoittajan yhteistyö perheen ja lapsen kanssa on erityisen tärkeää lapsen tasapainoisen kehityksen, lapsen huollon jatkuvuuden ja sijoituksen onnistumisen kannalta. Lapsen oman asiakassuunnitelman lisäksi huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma. Suunnitelmassa arvioidaan vanhemman tuen ja palveluiden tarvetta. Asiakassuunnitelmien yhtenä tarkoituksena on tukea ja edistää viranomaisille kuuluvan perheen jälleenyhdistämistavoitteen saavuttamista. Vanhemmalle tehtävässä asiakassuunnitelmassa on arvioitava muun palveluntarpeen arvioinnin lisäksi, millaisella vanhemmille järjestettävällä erityisellä tuella voitaisiin edistää perheen jälleen yhdistämisen tavoitetta. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen, jos tavoitteen edistäminen on mahdollista lapsen edun näkökulmasta.
  11. Jälkihuolto: Jälkihuollolla tarkoitetaan sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen (vähintään 6kk yhtäjaksoisesti) päättymisen jälkeen tarjottavaa kokonaisvaltaista tukea lapselle tai nuorelle. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen kotiutumista sijaishuollosta tai auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Enemmistö jälkihuollon asiakkaista on täysi-ikäisiä, minkä vuoksi jälkihuollon mielletään toisinaan kuuluvan ainoastaan itsenäistyville nuorille. Lastensuojelulain mukaan jälkihuoltoa on kuitenkin järjestettävä aina sijaishuollon ja pitkäaikaisen avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen lapsen iästä riippumatta. Jälkihuolto turvaa lapselle tai nuorelle tukea asumisen, koulutuksen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn, terveydenhuollon sekä toimeentulon suhteen. Jälkihuollon tuki perustuu aina lapsen tai nuoren yksilölliseen tarpeeseen. Jälkihuollon toteuttamisen perustana toimii yksilöllinen jälkihuollon asiakassuunnitelma, jota tarkistetaan säännöllisesti. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy nuoren täyttäessä 25 vuotta tai viiden vuoden kuluttua siitä kun lapsi on sijoittamisen päättymisen jälkeen ollut viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Jälkihuollon kustannuksista vastaa se kunta, joka on vastannut sijaishuollon kustannuksista.

Linkkejä viranomaissivustoille:

lastensuojelu.info – perustietoa lastensuojelusta sekä lapsiperheiden palveluista Suomessa. Sivusto tarjoaa infoa suomen lisäksi 10 eri kielellä (ruotsi, englanti, ranska, venäjä, ukraina, viro, somalia, arabia, farsi, kurdi).

Lastensuojelun käsikirja – Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä sivusto lastensuojelusta, jossa tietoa mm. käytännön prosesseista, lastensuojeluilmoituksen tekemisestä, laista ja oikeuskäytännöistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden lastensuojelua koskevat ratkaisut Finlexissä.

Lastensuojelulaki (417/2007) Finlexissä.

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) Finlexissä.


Vanhempien kokemuksia lapsen lastensuojeluasiakkuuden aikana

Miltä tuntuu kun lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus (ja mitä sen jälkeen tapahtuu)?

Puhelu lapsesta tehdystä lastensuojeluilmoituksesta tuli yllättäen ja oli aika pysäyttävä kokemus. Tavallaan ymmärsin kyllä heti, miksi ilmoitus on tehty ja kun ilmoituksen tekijä oli viranomainen, niin sekin oli heti tiedossa. Silti tuli se älytön huoli ja epätietoinen olo siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Varmaan sanoinkin tästä sille sosiaalityöntekijälle, ja se rauhoitteli, että asiat selvitetään rauhassa, kun kyse ei ollut mistään niin akuutista huolesta. Mutta kyllä mulle jäi sellainen olo, että mut on nyt vanhempana jotenkin merkitty, kun mun lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus. Ajattelin jotenkin, että meidän perhe ei ole mikään lasu-perhe, eikä näin voisi tapahtua meille. Sen lastensuojeluilmoituksen perusteella päädyttiin siihen, että aloitetaan palvelutarpeen arvio, mikä ei vielä tarkoittanut sitä, että meillä olisi alkanut se lastensuojelun asiakkuus.

Mitä palvelutarpeen arviointi tarkoittaa ja mitä siinä tehdään?

Meille ei aluksi ollut ollenkaan selvää, että mikä on palvelutarpeen arviointi ja ollaanko me nyt lastensuojelun asiakkaita. Sen ekan puhelun jälkeen meni vielä yli viikko että oli tapaaminen, niin kyllä sitä epätoivoissaan mietti että mitä meille tapahtuu ja viedäänkö meidän lapset. Siinä tapaamisessa sitten selitettiin aika perusteellisesti sitä, että siinä vasta arvioidaan, mikä on meidän perheen tilanne, ja voisiko meillä olla tarvetta jollekin palvelulle, mitä perhesosiaalityön tai sitten lastensuojelun puolella tarjotaan. Työntekijät tapasi meitä muutaman kerran, ja meidän vanhempien kanssa juteltiin myös erikseen. Ne tuli myös kotikäynnille, mikä jännitti aika paljon. Kuitenkin työntekijät kertoivat, että se voi lasten ja meidänkin kannalta olla helpompi tavata myös siellä meidän tavallisessa arjessa. Meillä oli parisuhteessa aika isoja ongelmia ja kun sitä väkivaltaakin oli ollut, eikä se tilanne pelkällä puhumisella selvinnyt, niin sitten lastensuojelun asiakkuus päätettiin aloittaa. Se tarkoitti meille sitä että taas tuli uudet työntekijät jotka ryhtyivät meidän tilannetta selvittämään. Kuitenkin ne työntekijät siellä PTA:ssa oli jo valmiiksi miettineet, että minkälaisesta palvelusta meille voisi olla hyötyä. Me ei niistä palveluista mitään ymmärretty, enemmän me vaan kerrottiin niistä meidän haasteista ja työntekijät sitten sen perusteella ehdotti perhetyötä.

Mitä perhetyö käytännössä tarkoittaa?

Meille tarjottiin tehostettua perhetyötä avohuollon asiakkuuden alussa. Silloin en kyllä olisi osannut kertoa sitä näin, olin aina palavereiden jälkeen aika sekaisin siitä, mitä olimme puhuneet eikä minulle jäänyt selvää kuvaa siitä mistä oli sovittu. Minulla oli silloin aika paljon haasteita arjessa ja jaksamisessa, ja jotenkin ajattelin että perhetyöntekijät tulisivat meille siivoamaan, mutta ei se sellaista kotipalvelua kyllä ollut. Meidän työntekijät oli kyllä tosi mukavia, ja heidän kanssaan aloimme käydä läpi niitä ongelmakohtia ja tavoitteita mitä olimme sosiaalityöntekijän kanssa miettineet. He auttoivat miettimään sitä että mihin kaikkialle mun pitää esimerkiksi soittaa, jotta saan asiat hoidettua. Sitten käytiin läpi ihan tällaista miten tärkeää lapsille on rutiinit, syöminen ja nukkuminen ja sellaiset. Me tavattiin yleensä noin pari kertaa viikossa. Välillä tapaamisilla olin vain minä ja työntekijät, joskus taas lapset oli keskenään heidän kanssaan, mutta useimmiten olimme kaikki paikalla. Yhdessä saatettiin mennä esimerkiksi puistoon leikkimään. Tavallaan niihin perhetyöntekijöihin kehittyi mulla paljon tiiviimpi suhde kuin meidän sosiaalityöntekijään ja niistä oli paljon apua ihan käytännön arjessa. Meillä oli perhetyö noin puolen vuoden ajan, ja siinä lopetuspalaverissa sitten käytiin läpi sitä, mikä oli ollut tavoitteena ja mikä oli muuttunut. Ainakin meillä se heidän tarjoama tuki auttoi ymmärtämään omia vanhemmuuden haasteita, myös vahvistumaan vanhempana ja luomaan rutiineita.

Miten avohuollon sijoitukseen päädytään?

Me olimme olleet jo aika monta vuotta lastensuojelun asiakkaina, kun lapsi viimein sijoitettiin. Me päädyimme lopulta avohuollon sijoitukseen, kun sekä me vanhemmat, että myös meidän lapsi, joka oli jo yli 12-vuotias silloin, suostui siihen. Meidän lapsi ei ollut käynyt koulussa yli kahteen vuoteen ja olimme kokeilleet aika paljon eri tukimuotoja, mutta mistään ei ollut apua. Lapsella oli oma tukihenkilö, joka tuli hakemaan kouluun, mutta lopulta meidän lapsi ei enää päästänyt häntä sisälle. Sitten oli paljon eri psykiatrisen puolen asiakkuuksia, mutta kun meidän lapsi ei puhunut niissä oikein mitään, niin ne sanoi ettei ne voi auttaa kun se ei ole siihen sitoutunut. Hän ei kuitenkaan ollut sillä tavalla osastokunnossa. Koulussakin oli jo tehty aika paljon järjestelyitä mutta ei sekään auttanut kun ei lapsi suostunut sinne menemään. Vaikka se oli suunniteltu sijoitus ja tehtiin ihan yhteistyössä, niin oli se silti kova järkytys. Se vaan katsottiin niin suureksi se riski syrjäytymiselle että sen takia sitä ehdotettiin. Tavallaan siinä piti itse luovuttaa, että on epäonnistunut kun ei ole lasta saanut kouluun. Mun oma jaksaminen ei oikein siinä kohdassa riittänyt, ja kun ei meidän lapsi suostunut mitään apua ottamaan vastaan, niin ei siinä jäänyt muita vaihtoehtoja. Meidän kohdalla se sijoitus meni niin, että siellä laitoksessa ne sai lapsen joka päivä menemään kouluun. Ja aloitettiin myös uusi asiakkuus nuorisopsykalla. Kun ei sillä ollut mitään muita ongelmia, niin lapsi pääsikin sitten kolmen kuukauden päästä takaisin kotiin.

Miltä oman lapsen huostaanotto tuntuu?

Vaikka meillä lapsen huostaanotto tapahtui yhteistyössä lastensuojelun kanssa, niin tuntui kun elämä olisi pysähtynyt. Asiat pyörivät mielessä lähes vuorokauden ympäri ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Vanhempana sitä mietti, miten lapsi siellä sijaishuoltopaikassa pärjää ja osaako ohjaajat varmasti huolehtia hänestä. Toisaalta pelotti, mitä tulee tapahtumaan ja mitä huostaanotto oikeasti tarkoittaa. Samalla mielen valtasi syyllisyyden tunne siitä, etten pystynyt itse auttamaan lastani. Näin vuosia jälkeenpäin voin sanoa että, meidän perheemme sai apua lastensuojelusta ja en tiedä mitä olisi voinut käydä, jollei lastani olisi silloin huostaanotettu. Mutta silloin olin niin kriisissä, etten pystynyt ajattelemaan.

Mitä kaikkea huostaanoton purkuun liittyy?

Meillä vanhemmilla oli liian kiire huostaanoton purkamiseen, mutta näin jälkikäteen ajattelen, että siinä kannattaisi edetä rauhassa. Lapsen kotiin muuttaminen on aina odotettu asia koko perheelle, mutta siihen tulisi kaikkien saada rauhassa valmistautua. Kotiharjoitteluja tulisi lisätä ja siinä kohtaa saada työntekijöiltä tukea. Uuteen tilanteeseen voi liittyä monia haasteita ja se vaatii kaikilta perheenjäseniltä sopeutumista. Myös kotona asuvat sisarukset ovat uuden tilanteen edessä ja olisi tärkeää, että heille tarjottaisiin siinä kohtaa myös tukea. Lapsen kotiutumiseen voi liittyä myös paljon odotuksia ja samalla myös pelkoa siitä, jos kotiutuminen epäonnistuukin. Meidän perheemme olisi koekotiutuksen aikana tarvinnut enemmän työntekijöiden tukea ja apua. Vanhempana en olisi kestänyt enää uudestaan sitä pettymyksen tunnetta, jos lapsen kotiutuminen olisi epäonnistunut.

Miten vanhemmuus sijaishuollossa toteutuu?

Aluksi oli todella epäselvää mikä rooli minulla vanhempana on. Otetaanko mielipiteitäni huomioon ja voinko osallistua esimerkiksi koulupalavereihin? Ei ollut helppoa luovuttaa lapsen ”hoitovastuuta” sijaishuoltopaikan ohjaajille. Hiljalleen pystyin luottamaan siihen, että työntekijät oikeasti haluavat kuulla ajatuksiani ja minä vanhempana pääsin mukaan kaikkiin neuvotteluihin. Aina en ollut kaikista asioista samaa mieltä ammattilaisten kanssa, mutta kuitenkin meidän yhteistyö pääsääntöisesti sujui ihan hyvin. Ohjaajat tukivat minua asettamaan rajoja lapselleni ja soittelimme aina kotilomien jälkeen, että miten meillä oli mennyt. Tuntui hyvälle, että ohjaaja saattoi minulta kysyä miten jossakin asiassa kannattaisi lapsen kanssa toimia. Siitä tuli sellainen tunne, että minä olen vielä vanhempana tärkeä.

Haku