Blogi | 9.11.2022

Blogi on osa Kasperin 70-vuotisjuhlavuoden Hidas vanhemmuus-blogisarjaa.

Mitä hidas vanhemmuus merkitsee Suomessa asuville vanhemmille, jotka tulevat yhteisökeskeisistä kulttuureista? Onko vanhemmuus “hitaampi” yksilökeskeisessä suomalaisessa yhteiskunnassa vai päinvastoin? Blogisarjaa varten olemme haastatelleet kolmea eri kulttuurin edustajaa eri puolilta maailmaa. Heitä yhdistää kaksi asiaa: vanhemmuus sekä muutto Suomeen.

Juttelemme Pedron kanssa puhelimitse. Taustalla kuuluu hänen yksivuotiaan poikansa jokeltelu. ”Hän haluaa osallistua keskusteluun”, isä sanoo, ja näkemättä Pedroa tiedän hänen hymyilevän kertoessaan pojastaan.

Brasiliassa syntynyt ja kasvanut Pedro on asunut Suomessa yli vuoden. Kun keskustelemme suomalaisesta isyydestä, Pedro huomaa, että vaikka hänen kohtaamat suomalaiset isät ovat suhteellisen nuoria, heillä on jo toimiva pohja perheen perustamiseen, kuten esimerkiksi hyvä työpaikka. ”He olivat jo paremmin varustaneet isäksi tulemiseen kuin minä”, nauraa Pedro.

Hän kuvaa, että Suomessa kaupungilla voi usein nähdä perheellisiä isiä, koska on paljon paikkoja, missä voi viettää aikaa lapsen kanssa rennosti ja myös lapsen toivomalla tavalla. Lapsilähtöisyys ja sen kautta perhelähtöisyys näkyy jalkapallokenttien, leikkipaikkojen ja puistojen määrässä ja näiden saavutettavuudessa. ”Brasiliassa meillä ei ole esimerkiksi paljon leikkipaikkoja, koska ei ole välttämättä turvallista leikkiä julkisilla paikoilla. Varakkaimmilla perheillä saattaa olla leikkipaikka omalla sisäpihalla.”

Suomessa vanhemmuus tuntuu Pedrosta helpommalta kuin kotimaassaan. Kaduilla ei ole väkivaltaa, lähialueilla ei ole vilkasta liikennettä, eikä tarvitse jatkuvasti olla huolestunut, että lapselle tapahtuu jotain. Pienen lapsen isä huomaa myös, että ruokavalio vauva- ja pienten lasten perheissä on Suomessa yleensä terveellistä.

Ainoa mitä Pedro kaipaa, on lapsuuden perhe, joka asuu yli 10 tuhannen kilometrin etäisyydellä. Brasiliassa on tyypillistä, että isovanhemmat asuvat vieressä ja ovat läsnä perheen arjessa henkisenä ja käytännön tukena. Suomessa perheen arkea helpottaa pojan “babushka”, eli Pedron venäläinen anoppi. Pedro arvostaa sitä, että Suomi on kulttuuriystävällinen maa, eivätkä suomalaiset välitä muiden ihmisten eri tavoista tehdä asioita tai olla tekemättä niitä. Lisäksi hän uskoo, että kolmessa kulttuurissa kasvaminen ja eri kielten luonteva oppiminen on lapselle rikkaus: “Kolmen kielen oppiminen voi olla alussa haastavaa, mutta kun puhuminen alkaa sujua, lapsi alkaa nauttia niistä taidoista”.

Mistä aineksista Pedron isyys koostuu? Rakkautta lukuun ottamatta isä nimeää kärsivällisyyden ja energisuuden, koska lapsi tarvitsee koko ajan huomiota ja ilmaisee tarpeitaan monenlaisilla tavoin. Kolmantena Pedro mainitsee itseluottamuksen vanhempana. ”En halua olla liian vaativa itseäni kohtaan, vaan kasvatan lastani rakkaudella ja annan hänelle parasta mitä voin antaa aivan kuin omat vanhempani ovat tehneet.”

Blogin kirjoittaja Katia Geissler, on toimittaja, sosionomiopiskelija, eri kulttuurista tullut kahden lapsen äiti ja tällä hetkellä on harjoittelussa Kasperissa.