Blogi | 31.3.2022

Kasper ry:ssä tammikuun lopussa toiminnanjohtajana aloittanut Sanna Välimäki asettui uusien työntekijöiden piinapenkkiin ja valotti meille ajatuksiaan.

Moikka, kerro meille kuka olet ja mistä tulet?

Olen Sanna, ruuhkavuosissa taapertava sosiaalialan sekatyönainen. Taustaltani olen sosiaalityöntekijä sekä pari- ja perhepsykoterapeutti. Olen tehnyt työurani pääosin lastensuojelun ja perhepalveluiden johtamis- ja kehittämistehtävissä kuntasektorilla. Yhteistä kaikissa tehtävissä on ollut jonkinlainen kytky johtamisen, kehittämisen ja lastensuojelun välillä. Lastensuojelu on myös kiinnostukseni kohde väitöskirjani osalta. Kasperissa aloitin tammikuun lopussa ja Kasper ry on tuntunut kyllä heti mahtavalta paikalta!

Mitä teet Kasperissa?

Toimin Kasper ry:n toiminnanjohtajana. Toiminnanjohtaja vastaa yhdistyksen strategian mukaisesta toiminnasta, taloudesta, hallinnosta, viestinnästä sekä toimii esihenkilönä, eli käytännössä johtaa kaikkea toimintaa, vaikka suuri osa työstä on toki yhteisesti jaettua.

Lisäksi tärkeä osa on edustaa Kasper ry:tä erilaisissa verkostoissa ja haistella ympäriinsä, mitä ympärillä tapahtuu ja missä voisimme olla mukana vaikuttamassa ja toimimassa. Lisäksi tehtäväni on tukea asiantuntijoitamme onnistumaan omassa tehtävässään ja tekemään omaa työtään meidän hankkeiden ja toimintojen parissa. Kasper ry on juuri sopivan kokoinen siihen, että toiminnanjohtaja voi vetää sekä isoja linjoja, että tehdä monenlaista käytännön työtä. Toiminnanjohtajan työtä ohjaa ja valvoo hallitus.

Mikä on sinulle tärkeää?

Minulle on tärkeää se, että yhteiskunnassa pidetään huolta kaikista heikommassa asemassa olevista ja siksi esimerkiksi lastensuojelu on minulle sydämen asia. Lisäksi minulle on tärkeää ihmisten inhimillinen kohtelu ja oikeudenmukaisuus sekä perheen ja työn tasapainoinen yhdistäminen. Pidän siitä, että asioita tehdään intohimolla mutta ei liian vakavasti. Minut on helppo saada innostumaan uusista asioista ja kaikenlaisesta kehittämisestä!

Kasperin motto on ”jokainen perhe on joskus vähän huono”. Kerro miten sinä olet ollut tänään huono?

Tämä slogan oli yksi suurin syy siihen, miksi ehdottomasti halusin tulla Kasperiin! Meillä jokaisella on hetkemme, jolloin olemme vähän huonoja vanhempia ja se on inhimillistä. Jokainen perhe on vähän huono omalla tavallaan. Samoin myös hyvä – omalla tavallaan.

Työ valuu joskus myös kotiin. Silloin viisivuotias tyttäreni osaa pysäyttää työviestiin uppoutuneen kuuntelemattoman äidin sanomalla ”onko sulla puuroa korvissa, nyt se puhelin pois!” Usein se viimeistään herättää, että ei se nyt niin tärkeä työjuttu ollutkaan.

Koen siis syyllisyyttä siitä, etten ole aina 100% henkisesti läsnä vaikka kotona olenkin. Luulen, että tähän voi samaistua aika moni ruuhkavuosissa eläjä: tunteja on joskus päivässä liian vähän

Kiitos Sanna ja tervetuloa joukkoon!