Helka Belt: Et ole erovanhempi, olet vanhempi
Blogi on osa Kasperin 70-vuotisjuhlavuoden Hidas vanhemmuus-blogisarjaa.
Koska olen lapseni kanssa vain puolet ajasta, tulee minun olla koko ajan läsnä. Koska olen lapseni kanssa vain joka toinen viikonloppu, en missään nimessä saa suuttua koskaan. Koska lapsellani on vain minut, on minun oltava kaikkea – isä, äiti, paras ystävä, tukija ja unohtaa kaikki muu, oma elämä.
Me erovanhemmat asetamme itsellemme uskomattoman määrän vaatimuksia ja täydellisyydentavoittelua. Koska olemme eronneet, ja näin riistäneet lapseltamme ydinperheen, on meidän hyviteltävä lastamme loppuelämämme. Jottei hän varmasti traumatisoidu tai saa liian vähän, koska asuu eroperheessä.
Tämä kumpuaa ajatuksesta, että ydinperhe on aina paras vaihtoehto lapselle. Vaikka eronneina olisimme enemmän läsnä, hyvinvoivempia ja parempivointisia olemaan lapsen kanssa. Kuvittelemme, että erolapsi menettää jotain ratkaisevaa, ja siksi meidän on oltava täydellisiä. Minäkin kuvittelin. Etävanhempana tunsin, että minun on pakko antaa lapselle kaikki paras, olla aina hyväntuulinen ja se kiva vanhempi.
Mutta ei tarvitse. Myös erovanhempi saa uupua, suuttua ja hermostua. Erovanhempikin saa asettaa rajoja. Erovanhemman ei tarvitse hyvitellä lastaan. Ydinperhevanhemmuus sisältää täysin samat määrät epätäydellisyyttä, kiukkua ja epäonnistumista. Ja sekin on ihan ok. Vanhemman ei tarvitse olla täydellinen.
Ja tiedätkö, myös ydinperheen lapsi kiukuttelee, kokeilee rajoja, kokee kohtaamattomuutta ja omaa epätäydelliset vanhemmat. Myös ydinperheen teini sanoo, että olet maailman paskin äiti ja myös ydinperheen taapero uhmaa. Kaikki lapsen käyttäytyminen, sanat ja teot eivät johdu siitä, että olet eronnut.
Eikö olekin lohduttavaa? Emme me pilaa lastamme sillä, että eroamme. Me voimme rakastaa ja vaalia häntä tarpeeksi, vaikkemme ole koko ajan hänen vieressään, samassa kodissakaan, tai edes kaupungissa. Vanhemman rakkaus ei muutu, vaikka olemme eronneita. Lapsi ei ajattele, että olemme huonoja vanhempia koska olemme erovahempia. Teinini, jo nyt täysi-ikäinen, sanoi minulle: et sinä ole mikään etä-äiti, sinä olet äiti.
Minä olen äiti. En eroäiti. Olen äiti. Sinäkin olet juuri hyvä vanhempi. Ilman mitään etuliitteitä tai vaatimuksia olla parempi, täydellisempi, hyvittelevämpi.
Sinä olet vanhempi.
Kirjoittaja: Helka Belt, eroasiantuntija
« Edellinen kirjoitus: Nasima Razmyar: Vanhemmuuden ideaali – onko sitä?
Seuraava kirjoitus: Esittelyssä Kasperin toiminnanjohtaja Sanna »