Blogi | 12.10.2022

Blogi on osa Kasperin 70-vuotisjuhlavuoden Hidas vanhemmuus-blogisarjaa.

Mitä hidas vanhemmuus merkitsee Suomessa asuville vanhemmille, jotka tulevat yhteisökeskeisistä kulttuureista? Onko vanhemmuus “hitaampi” yksilökeskeisessä suomalaisessa yhteiskunnassa vai päinvastoin? Blogisarjaa varten olemme haastatelleet kolmea eri kulttuurin edustajaa eri puolilta maailmaa. Heitä yhdistää kaksi asiaa: vanhemmuus sekä muutto Suomeen.

Kuinka suuresti voivat yhteiskunta, sen asenteet ja mahdollisuudet vaikuttaa vanhemmuuden tyyliin? Tätä pohtii Yuan, joka on muuttanut suomalaisen aviopuolisonsa luokse Kiinasta seitsemän vuotta sitten. Nelivuotiaan tytön äiti arvostaa pohjoismaisen vanhemmuuden tyyliä ja myöntää, että tämän omaksuminen olisi haastavaa synnyinmaassaan. Esimerkiksi lapsen koulutus nähdään Kiinassa erittäin tärkeänä resurssina ja hyvän tulevaisuuden takuuna. Jo alakouluikäisiä lapsia viedään säännöllisesti erilaisille kursseille koulupäivän jälkeen. Yuan tekisi samoin, jos hän asuisi vielä kotimaassaan. Suomessa koulupäivän jälkeen lapsi voi mennä vaikka kaverin luokse leikkimään, eikä harrastuksissa ole vahvaa kilpailukulttuuria, Yuan huomaa.

Suomessa vanhemmilla on vähemmän ulkoista stressiä, joten he voivat välittää lapsilleen rennon ja rauhallisen mielitilan.

Yuan lisää, että maailman kaikilla vanhemmilla on universaaleja ja jopa yksinkertaisia toiveita omille lapsille, että heistä tulevat onnellisia ja menestyneitä ihmisiä. Menestyksen ei tarvitse liittyä korkeaan tulotasoon tai huippu-uraan, vaan sinnikäs, positiivinen ja toimiva ihminen on Yuanin mielestä menestynyt. Kulttuurierona Yuan näkee suomalaisten vanhempien pyrkimyksen kannustaa lapsia oppimaan ja testaamaan asioita itsenäisesti jo varhaisessa iässä. Alkaako jo tästä polku menestykseen?

Yuan hemmottelee vielä paljon omaa tytärtään. Hän myös havainnoi, että kun aikuistuneet nuoret Suomessa ovat muuttaneet omilleen, heidän ja vanhempien välinen suhde voi muuttua etäiseksi. Kiinassa lapset ovat enemmän kiintyneitä vanhempiinsa ja myös isovanhempiinsa, erityisesti jos nämä joutuvat pysyviksi lastenhoitajiksi mahdollistaakseen lasten molempien vanhempien työssäkäyntiä. Isovanhempien vaikutus lapsenlapsiin on suuri sekä arjen asioissa, että elämän isoissa päätöksissä, kuten esimerkiksi lapsen koulutuksen valinnassa. Heidän vahvat mielipiteensä asiasta saattavat olla ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa ja aiheuttaa lapsen vanhempien väliseen parisuhteeseen jännitteitä.

Puhuessa lapsen kunnioituksesta vanhempia kohtaan aasialaisessa kulttuurissa Yuan toivoo, ettei kunnioitusta sekoittaisi tottelevaisuuteen. Tottelevainen ihminen kunnioittaa vanhempia, samoin hän kunnioittaa myös johtajaa ja kaikkia muita “ylempänä” olevia henkilöitä, muttei kuuntele itseään ja omia tarpeitaan. Yuanin omassa perheessä kunnioitus on kaksisuuntainen ja pohjautuu rakkauteen. Perheessä annetaan tilaa toisille ja tuetaan toisia.

Vanhempana et saisi ajatella, että lapsesi pitää joskus antaa sinulle takaisin kaiken sen, mitä itse olet sijoittanut häneen. Vanhemmuus antaa sinulle jo nyt elämäsi parhaita hetkiä.

Blogin kirjoittaja Katia Geissler, on toimittaja, sosionomiopiskelija, eri kulttuurista tullut kahden lapsen äiti ja tällä hetkellä on harjoittelussa Kasperissa.