Blogi | 27.11.2025

Omista kokemuksista kirjoittaminen tukee ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Erityisen hyödyllistä se on erilaisissa elämän muutoksissa, joihin liittyy surua, pettymystä, järkytystä tai menetyksiä. Asioiden ja kokemusten sanallistaminen jäsentää ja auttaa ymmärtämään tapahtunutta. Ja asioiden ymmärtäminen taas mahdollistaa kokemuksesta selviämisen ja elämään uudelleen orientoitumisen. Tällaista minulle on elämässä tapahtunut. Kannan sitä mukanani, mutta se ei hallitse elämääni tai määritä minua ihmisenä. Kirjoittaminen on aina myös matka itseen.

Omaa hyvinvointia tukevaa kirjoittamista tehdään useimmiten erilaisissa kirjallisuusterapeuttisissa kasvuryhmissä. Kirjoittaa voi kuitenkin myös vain itselleen. Itselle kirjoittamisessa ei tarvitse miettiä sensuuria. Voit kirjoittaa kaikki ne tunteet ja pikkumaisuudet, joita et kenellekään kehtaisi ääneen kertoa. Kirjoittaessa itselle ei tarvitse selitellä, perustella tai järkeillä. Salaisuuksien kantaminen tai asioiden ajattelemisen vältteleminen kuormittaa ja aiheuttaa stressiä. Asiat voivat häiritä unta, ja väsyneenä harvoin olemme parhaita versioita itsestämme. Käsittelemättömät asiat siis tihkuvat meistä monella tapaa, ja vaikuttavat siihen, miten pärjäämme työssä ja ihmissuhteissa.

On hienoa, jos ihmisellä on läheisiä tukena vaikeina aikoina. Usein voi kuitenkin käydä niin, ettei heitä haluta kuormittaa omilla asioilla. Esimerkiksi parisuhteen päättymisestä voi kokea häpeää, jos siitä toipuminen kestää yhteiskunnallisten normien mukaan ”liian kauan”. Eroon liittyvästä surusta puhuminen voi johtaa vinkkeihin treffisovelluksiin liittymisestä ja hyväntahtoisiin tsemppauksiin siitä, että ilman puolisoakin pärjää! Totta sekin, mutta se ei välttämättä auta surun taakkaa kantavaa, joka kokee epäonnistuneensa ja pinnistelee ymmärtääkseen mitä hänelle on tapahtunut. Kirjoittamalla surun paperille, lause lauseelta ja sivusivulta olo kevenee.

”Kirjoittaminen mahdollistaa hienolla tavalla itsensä kuuntelemisen ja vaalii yhteyttä itseen.”

Olemme ihmisinä useimmiten parempia puhumaan kuin kuuntelemaan (vaikka toisin haluaisimme ajatella!). Kirjoittaminen mahdollistaa hienolla tavalla itsensä kuuntelemisen ja vaalii yhteyttä itseen. Lukiessamme ääneen kirjoittamamme tekstin, se voi paljastaa itsellemme jotain. Ajattelenko oikeasti noin? Millainen tunnelma tekstistä välittyy? Kertooko ahdistava tunnelma siitä, että asia onkin isompi kuin olemme itsellemme halunnut edes myöntää. Positiivinen tai jopa humoristinen vivahde voi paljastaa sen, että olemme asian käsittelyssä pidemmällä kuin ajattelimme. Ja ehkä vain puheen tasolla jääneet jumiin, koska se on tuttua tai valittu rooli esimerkiksi uhrina tuo meille muilta haluamaamme huomiota tai myötätuntoa.

Omia kokemuksia voi työstää kirjoittamalla monelle tapaa. Pääasia on, että paperille tulee sanoja. Joskus erilaisista kirjoitusharjoituksista voi olla hyötyä alkuun pääsemisessä. Käsiteltävään asiaan voi löytää uusia näkökulmia hyödyntäen esimerkiksi kirjoittamisen eri tyylilajeja. Millainen teksti tapahtumasta syntyy, jos ajattelet sitä uutisena, mainoksena tai muistokirjoituksena. Entä jos kirjoitat siitä haiku runon? Vaikeasta kokemuksesta kertovat tekstit voivat alkuun olla täynnä ahdistavia tunteita, mutta jossain vaiheessa kirjoitusten sävy voi saada toiveikkaan vivahteen ja jossain vaiheessa kokemukselle voi löytää myös positiivisia näkökulmia. Itselleen kirjoittaminen on myös turvallista. Mieli kirjoittaa vain sen, minkä se kestää.

On hienoa, että terapian päältä on riisuttu häpeän verho ja siihen suhtaudutaan kuin hammashoitoon. Itsestään huolehtimisena. Terapeutteja ei kuitenkaan kaikille riitä, ja monia asioita voi työstää myös itse kirjoittamalla. Nykypäivän mainoslause kirjoittamiselle: Se on halpaa, helppoa ja tutkitusti tehokasta.

Salla Frisk

Johtava asiantuntija, lasten ja nuorten eroauttaminen

Kirjallisuusterapiaohjaaja