Blogi | 17.11.2025

Perhehoito on monelle lapselle mahdollisuus turvaan, pysyvyyteen ja uudenlaiseen arkeen. Se on paikka, jossa lapsi saa elää tavallista arkea turvallisten aikuisten ympäröimänä. Perhehoito on kuitenkin paljon muutakin kuin lapsen asumisratkaisu: se on monen aikuisen yhteinen tehtävä.

Meidän työmme kautta perhehoito näyttäytyy sekä voimavarana että vaativana yhteistyön muotona. Parhaimmillaan se on lämmin ja kannatteleva verkosto, jossa lapsen ympärillä on joukko aikuisia – sijaisvanhempia, vanhempia ja ammattilaisia – jotka kaikki haluavat lapselle hyvää.

Lapsi on kaiken keskiössä

Perhehoidon arjessa kohtaavat monenlaiset tunteet: ikävä, kiintymys, huoli ja toivo. Kun puhumme yhteistyöstä, puhumme aina samalla luottamuksesta: siitä, että jokainen osapuoli uskaltaa luottaa toiseen. On tärkeää muistaa, että perhehoidon ’pyhä kolminaisuus’ muodostuu vanhemmista, perhehoitajista ja sosiaalityöntekijästä ja kolmion keskiössä on aina lapsi.

Perhehoidon tehtävä ei ole katkaista yhteyttä lapseen ja hänen vanhempiinsa, vaan tukea sitä turvallisella tavalla. Lapsen oikeus omaan historiaansa, perheeseensä ja kulttuuriseen taustaansa on osa hänen jatkuvuuttaan ja identiteettiään. Kun yhteyksiä vaalitaan, lapsi voi rakentaa eheämpää kuvaa itsestään ja elämästään.

Liian helposti aikuiset voivat takertua omiin rooleihinsa, jolloin lapsi unohtuu väliin. Kun yhteistyö onnistuu, se näkyy lapsessa: hän saa mallin siitä, että aikuiset voivat tehdä yhteistyötä vaikeistakin asioista huolimatta.

Arjen inhimilliset hetket ovat merkityksellisiä

Perhehoidon onnistuminen rakentuu usein pienistä teoista. Joustava suhtautuminen lapsen ja vanhemman yhteydenpitoon tai tapaamisiin voi olla merkityksellisempää kuin suuret suunnitelmat. Joskus se tarkoittaa vain sitä, että kuulumissoittoa siirretään, jotta vanhempi voi osallistua vertaistukiryhmään tai työhönsä rauhassa. Inhimillisyys ja jousto vahvistavat luottamusta molempiin suuntiin.

Tunteet kuuluvat perhehoitoon

Perhehoidossa on aina mukana tunteita, myös vaikeita sellaisia. Mustasukkaisuutta, surua, huolta ja joskus jopa vierauden tunnetta. Vanhempien on työstettävä omia tunteitaan siitä, että lapsi elää toisen perheen arjessa. Sijaisvanhemmille taas voi olla haastavaa kohdata vanhempien kipu ja toiveet. Tällaisissa tilanteissa avoin keskustelu ja myötätunto ovat avainasemassa. Perhehoidossa ei ole kysymys siitä, kuka on oikeassa, vaan siitä, miten voimme yhdessä turvata lapsen kasvun ja kehityksen.

Yhteisvanhemmuus – jaettua vastuuta lapsen hyväksi

Yhteisvanhemmuus on sana, joka kiteyttää perhehoidon ytimen. Se ei tarkoita samanlaista tapaa olla vanhempi tai sitä, että kaikki olisivat aina samaa mieltä. Yhteisvanhemmuus on ennen kaikkea kykyä tehdä yhteistyötä lapsen asioissa, vaikka näkemykset ja taustat olisivat erilaisia. Kun yhteisvanhemmuus toimii, lapsi saa elää kahdessa maailmassa ilman, että hänen tarvitsee valita niiden välillä. Hänellä on lupa kiintyä ja rakastaa useita aikuisia. Se on lapselle suuri lahja ja meille aikuisille oppimisen paikka.

Vanhemmalle on usein merkityksellistä, että häntä kuullaan ja hän saa osallistua lapsensa elämään. Kun vanhemman kokemuksia arvostetaan ja häntä tuetaan vanhemmuudessa, se tukee myös lapsen identiteettiä ja juurien ymmärtämistä. Osallisuus ei ole vain oikeus, vaan myös lapsen hyvinvoinnin edellytys.

Tutkimukset vahvistavat: toimiva yhteistyö on lapsen turva

Tuore THL Työpaperi nostaa esiin samoja havaintoja: perhehoidon onnistumista vahvistavat luottamus, yhteinen suunnittelu ja tasavertainen vuorovaikutus. Myös LYYPE-hanke osoittaa, että yhteisvanhemmuus ei tarkoita samanmielisyyttä, vaan kykyä toimia yhdessä lapsen asioissa selkein rajoin ja avoimin mielin. Lisäksi Näkökulmia perhehoidon turvallisuuteen (THL 2025) julkaisu painottaa traumainformoidun työotteen merkitystä perhehoidon yhteistyösuhteissa: turvallinen arki syntyy avoimuudesta, luottamuksesta ja tunteiden sallimisesta.

Turvallinen perhehoito edellyttää, että myös perhehoitaja voi hyvin. Jaksamista tukevat ammatillinen ohjaus, koulutus ja riittävä lepo. Lapsen turva rakentuu aikuisen jaksamisesta. Kuten THL:n (2025) työpaperissa todetaan, perhehoidon laatu ja turvallisuus ovat riippuvaisia siitä, kuinka hyvin perhehoitajaa tuetaan hänen tehtävässään.

Tutkimusten viesti on selkeä: lapsen hyvinvointi vahvistuu, kun hänen ympärillään olevat aikuiset löytävät yhteisen tavan toimia ja saavat siihen riittävän tuen.

Lapsella ei ole koskaan liikaa välittäviä aikuisia

Kun lapsen ympärillä olevat aikuiset löytävät yhteisen sävelen, lapsen maailma laajenee ja vahvistuu. Perhehoito on parhaimmillaan jaettua vanhemmuutta: tiimityötä, jossa jokaisen panos on tärkeä. Lapsella ei ole koskaan liikaa turvallisia ja välittäviä aikuisia ympärillään. Kun perhehoito toimii, se on yksi kauneimmista esimerkeistä siitä, miten yhteinen työ lapsen hyväksi voi muuttaa monen elämän suunnan.

Perhehoitoa kehitetään nyt monella tasolla: tutkimuksessa, koulutuksessa ja arjen yhteistyössä. Kun pidämme yhteisenä tavoitteena lapsen hyvinvoinnin ja jatkamme rakentavaa dialogia perhehoitajien, vanhempien ja ammattilaisten välillä, vahvistamme luottamusta ja toivoa koko lastensuojelun kentällä.

Maiju Lukkari ja Päivikki Lehtevä

Kirjoittajat toimivat Kasperin lastensuojelun asiantuntijoina