Kuka tahansa…voi joskus tarvita apua
Tällä sivulla esittelemme Kuka tahansa- vaikuttamiskampanjaa, joka julkaistiin alunperin Kasperin instagramissa ja facebookissa syyskuun 2022 aikana. Kampanjan tarkoituksena on avartaa käsityksiä lastensuojelun asiakkaana olevista vanhemmista ja perheistä, hälventää asiakasperheiden kokemaa stigmaa ja muistuttaa, että kirjauksen takana on aina ihminen. Kaikki kampanjassa esitetyt tarinat ovat fiktiivisiä, mutta tosielämässä mahdollisia.
- Tiesitkö, että Suomessa joka 20. lapsi on lastensuojelun asiakas.
- Tämä tarkoittaa sitä, että keskimäärin yhdellä lapsella jokaisessa koululuokassa on lastensuojelun asiakkuus.
- Lastensuojelun asiakkuus on edelleen tabu. Se rikkoo käsityksiämme siitä, mikä koetaan normaaliksi ja hyväksi perhe-elämäksi.
- Asiakkuuden syystä riippumatta, vanhemmat kokevat lastensuojelun asiakkuuden usein stigmatisoivaksi, ja asiakkuus halutaan pitää salassa.
- Lastensuojelun asiakkuus ei näy päällepäin. Kuka tahansa ympärilläsi olevista ihmisistä
voi olla lastensuojelun tukitoimien piirissä. - Asiakkuudesta huolimatta vanhemmat toivovat tulevansa kohdatuksi ihan tavallisina ihmisinä.
- Seuraavan kahden viikon aikana esittelemme kuusi fiktiivistä, mutta tosielämässä mahdollista lastensuojelun asiakasvanhemman tarinaa.
- Lastensuojelun asiakkuuden ei tulisi vaikuttaa siihen, miten perhe kohdataan. Kirjauksen takana on aina ihminen.
Merjan sanoin:
“Antakaa mulle paperi ja kynä, niin mä piirrän teille mun todellisuuden. Joskus mua ärsyttää, että ne parhaat hetket jolloin olen taas mä, on niitä, kun muut ei oo paikalla. Mutta sitten mä ajattelen, että onneksi ne on paperilla. Aamu on mun aurinko, Aamu teki musta äidin. Oon tosi iloinen, että mun tytöllä on nyt kaikki hyvin ja että sijaisperheessä mua arvostetaan. Ei mua ole aina arvostettu, oikeastaan vasta opettelen koko sanaa. Tottakai mua hävettää, että joku niin tärkeä asia, kun äitiys, alko mun kohdalla näin. Olin aina halunnut olla äiti ja sitten kun mä olin, ja tein ihan kaikkeni, se ei jotenkin vaan riittänytkään. Mutta mä harjottelen nyt sitä, että mä riitän ja näin on hyvä, vaikka se on erilaista, kun sen piti olla.”
Ote lastensuojelun kirjauksesta:
Merja on 30-vuotias, yhden 4-vuotiaan lapsen äiti. Hän on ollut kahdestaan lapsensa kanssa raskausajasta lähtien. Tukiverkko Turussa on vähäinen tai olematon. Merja on kotoisin Kainuusta ja muuttanut Turkuun opiskelemaan noin 10 vuotta sitten. Hän on valmistunut ammattiin mutta on nyt sairauslomalla vaikeiden mielenterveyden haasteiden vuoksi. Suuret ongelmat arjenhallinnassa ja jaksamisessa huomattu ensimmäisen kerran neuvolassa, jonka toimesta Merja ohjattu mielenterveyspalveluihin. Lastensuojelussa aloitettu avohuollon tukitoimet mutta todettu ne pian riittämättömiksi ja päädytty Merjan toiveesta sijoittamaan lapsi sijaisperheeseen. Merja tapaa lastaan säännöllisesti ja on sitoutunut yhteistyöhön ja tarjottuun tukeen. Välit sijaisvanhempiin ovat hyvät.
Kristiinan sanoin:
“Kristiina, 41-v., opettaja ja kolmen lapsen äiti. Tässä on mun puoliso Antti. Meillä eletään sellaista vauhdikasta arkea – tekemistä riittää ja aina joku on menossa tai tulossa. Vauhtia saisi kyllä olla vähän vähemmänkin, ja sen vauhdin syytä tässä nyt selvitellään. Tai minä se lähinnä tätä asiaa olen eteenpäin puskenut. Lapsilla on kaikilla omat mieleiset harrastukset ja kaverimenot. Antilla on myös paljon harrastuksia työn lisäksi. Itse suhailen siinä välissä, milloin mitäkin. Mulle se on rentouttavaa, kun pidän itse huolta, että asiat on järjestyksessä. Mä pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että viikoittain meillä vietetään myös yhteistä kiireetöntä aikaa. Käydään uimassa, museoissa tai erilaisissa tapahtumissa. Antin suvun kesäpaikalla saatetaan käydä viikonloppuisin. Välillä olen yrittänyt sitäkin, että lapset menisivät vain isänsä kanssa sinne. Saisin vapaan viikonlopun, mutta ei se ole tainnut toteutua kuin ehkä yhden kerran. Helpommalla pääsisi, jos ei olisi luontaisesti tällainen kaiken organisoija.”
Ote lastensuojelun kirjauksesta:
Perheen lastensuojelun asiakkuus on alkanut Kristiinan aloitteesta. Kristiina on ollut huolissaan erityisesti vanhimman lapsen impulsiivisesta käytöksestä ja ongelmista koulussa. Kahdella vanhimmalla lapsella on ADHD. Perhe ei ole kokenut saaneensa tarvittavaa apua koulusta tai terveydenhuollon palveluista. Kristiina on huolissaan lasten tilanteesta, vanhin lapsi vaatii paljon huomiota, eikä äidillä jää energiaa muuhun. Lapsi aloittanut päihdekokeilut. Keskimmäinen lapsi suoriutuu koulusta hyvin, mutta on kotona masentuneen oloinen ja viiltelee. Kristiina kokee, ettei lastensuojelu ota hänen huoltaan tosissaan. Lastensuojelun kautta perheelle on tarjottu perhetyötä, mutta Kristiina kokee kotikäynnit kuormittaviksi, eikä työntekijöiltä tunnu löytyvän tarvittavaa nepsy-osaamista. Kristiina on uupunut tilanteeseen, jossa kokee olevansa yksin vastuussa lasten pärjäämisestä. Isä osallistuu tapaamisiin harvakseltaan.
Liljan sanoin:
“Kuopion Joan Baez joku opettaja joskus sanoi. Enhän mä edes tiennyt kuka Joan oli mutta se tuntu hyvältä. Musiikki on ainut asia, joka on aina ollut mulle selkeää. Sen kautta mä pääsen sellaiseen tilaan, se on niinku pyhää, eikä sitä voi selittää. Mulla on kaikki asiat silleen hyvin nyt. Tai että tärkeintä on, että mun lapsilla on ympärillä ihmisii, jotka välittää, ja meillä on kivaa. Ei se määränpää vaan se matka. Ainakin meillä on lasten kanssa hauskaa yhdessä. Joskus jos ne ei saa unta, niin me saatetaan lähteä yöllä ajelemaan ja jutellaan vaan. Mulla on ollut elämässä niin paljon ihmisiä, joihin en ole voinut luottaa, että ainakin omiin lapsiin voin.”
Ote lastensuojelun kirjauksesta:
Liljan lasten asiakkuus lastensuojelussa on alkanut neuvolan tekemän ennakollisen lastensuojeluilmoituksen kautta. Lilja on käyttänyt päihteitä pitkään ja kuntoutuminen on kesken. Liljan lapset ovat 2- ja 3-vuotiaita. Perhettä on tuettu avohuollon tukitoimien kautta ja Lilja on ollut lasten kanssa myös laitosmuotoisessa perhekuntoutuksessa kuusi kuukautta. Lapset ovat olleet tämän vuoden aikana kaksi kertaa kiireellisesti sijoitettuna. Lilja käy tällä hetkellä säännöllisesti huumetesteissä ja kotiin vietävä perhekuntoutus jatkuu.
Omarin sanoin:
“Joskus yöllä herään ja tunnen kodin tuoksun. Hetken luulen, että vaimoni on vielä tässä. Suru tuntui alkuun mahdottomalta mutta minulla on nyt kaikki hyvin. Tuntuu, että kaikki järjestyy. Haluan elää niin, että vaimo olisi ylpeä minusta ja meidän lapsista, meidän perheestä. Tämä ajatus auttaa minua toimimaan ja kasvattamaan lapset yksin. Ollaan toisille isona tukena. Vaikka rakkaimmat on kaukana, niin olen kiitollinen siitä, että ollaan myös täällä löydetty meidän ihmiset. Tilanne kotimaassa Afganistanissa huolestuttaa. Pelkään, että läheisille tapahtuu jotain pahaa, mutta onneksi voimme pitää yhteyttä ja jakaa kuulumisia edes näin, puhelimessa.”
Ote lastensuojelun kirjauksesta:
Omarin perheen asiakkuus lastensuojelussa alkoi 3 vuotta sitten, kun Omarin vaimo menehtyi ja lapset oireilivat voimakkaasti äidin kuolemaa. Yksinhuoltajaksi jäänyt ja työssäkäyvä isä tarvitsi tukea kriisistä toipumiseen ja arjen toimivuuden varmistamiseen. Omarille ajatus perheen ulkopuolisesta tuesta oli vaikea, ja yhteistyösuhteen rakentaminen tapahtui hitaasti. Tehostetun perhetyön jälkeen perhe on saanut tukiperheen, jossa lapset ovat viettäneet yhden viikonlopun kuukaudessa. Perheen elämässä suojaavia tekijöitä ovat isän ja lasten välinen hyvä vuorovaikutussuhde, suuri läheisverkosto sekä mielekkäät harrastukset. Merkityksellisen työn lisäksi Omar on aktiivinen vapaaehtoinen kotitalonsa asukastoimikunnassa ja kouluttautuu lastensuojelun kokemusasiantuntijaksi Kasper ry:n SOIHTU-valmennuksessa.
Marian sanoin:
“Haluan, että mun elämässä on kauneutta. Sitä löytää kaikkialta, kun vaan jaksaa etsiä. Mun vaateyritys on ollut mulle kuin neljäs lapsi, olen synnyttänyt sen ja kasvattanut sitä rakkaudella ja intohimolla. Minä ja mieheni ollaan hyviä ihmisiä. Tehdään sinnikkäästi työtä, huolehditaan toisistamme, ja ollaan aina vaadittu sitä samaa myös meidän lapsilta. Jos nyt menisin ajassa taaksepäin, niin en tiedä tekisinkö jotain toisin. Ehkä… Kyllä mä tekisin. Aika nopeasti muuton jälkeen Jonna löysi uudet ystävät ja alkoholin sen myötä. Me ei reagoitu Markon kanssa riittävän nopeasti. Alussa ummistettiin silmät ja ajateltiin, että tää on vaan vaihe ja se menee ohi. Jatkuva syyllisyyden tunne uuvuttaa. Valvon öitä ja mietin, että miksi tässä kävi näin, missä mun lapseni on, koska tää loppuu? Pahinta on, että pelkään Jonnan satuttavan itseään. Ulospäin näyttää, että me eletään täällä ihan normaalia elämää, mutta oikeasti meidän perheellä on tosi vaikeeta.”
Ote lastensuojelun kirjauksesta:
Jonnan lastensuojeluasiakkuus on aloitettu koulun ja poliisin tekemien lastensuojeluilmoitusten perusteella. 15-vuotias Jonna on aloittanut päihteiden käytön, jonka myötä käytös muuttunut on voimakkaasti. Jonnan arvaamattomuus, varastelu ja epäsäännöllinen elämä on alkanut vaikuttaa koko perheen elämään. Vanhemmat toivoivat ja saivat apua lastensuojelun avohuollon tukitoimista, mutta tuki osoittautui riittämättömäksi ja Jonna päädyttiin sijoittamaan lastensuojelulaitokseen. Arki laitoksessa on ollut haastavaa ja Jonna on ollut useasti hatkassa. Laitoksessa on myös huolestuttu Jonnan itsetuhoisesta käytöksestä ja tehty lähete nuorisopsykiatrialle. Vanhempien ja sisarusten huoli Jonnasta on suuri. Äiti on hakenut apua tilanteeseen etsimällä tietoa netistä. Koko perhe on osallistunut vertaistukitoimintaan, erityisesti Kasper ry:n hatka-ryhmä vanhemmille ja sisarusleiri on auttanut perhettä tilanteen käsittelyssä.
Helenan sanoin:
“En oikein tiedä, mitä itsestäni kertoisin, en ole niin tottunut. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 17 vuotta ja meillä on seitsemän lasta. Lapsista nuorin on vielä päiväkodissa, muut ovat jo koulussa. Aika paljon me ollaan kotona. Mieheni käy työssä ja on aika usein hoitamassa asioita. Itse olen paljon kotona lasten kanssa. Olen aina tiennyt, että minusta tulee äiti ja se on ihan itsestään selvää. On ollut vähän hankaluuksia mutta en oikein tiedä miksi. Omassa lapsuudessa kyllä äitiä toteltiin. Mieheni on parempi komentamaan lapsia. Mieheni on meille rakentanut tämän kodin ja tässä on ollut oikein hyvä olla. Vähän tuota pihaa välillä olen laittanut, mutta ihan kaikkea ei oikein ehdi. Parasta on kun lauantaina lämmitetään sauna ja mennään koko perhe yhdessä, silloin olen tosi onnellinen.”
Ote lastensuojelun kirjauksesta:
Perhe on ollut lastensuojelun avohuollon asiakkaana lähes katkeamatta melkein kymmenen vuoden ajan. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen Helena sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, eikä pienten lasten hoito ilman tukea enää onnistunut. Lastensuojelun tuella perheeseen palkattiin lastenhoitaja. Lasten kasvaessa vanhemmiksi ongelmat ovat monimutkaistuneet. Viime aikoina Helenalla on ollut paljon yhteenottoja vanhimman lapsensa kanssa. Helena kertoo hermostuvansa helposti ja on joskus ottanut lapsesta kovasti kiinni. Helena on myös ilmaissut huolensa puolisonsa alkoholin käytöstä. Perheessä käy säännöllisesti tehostetun perhetyön työntekijä. Perheen kanssa on keskusteltu mahdollisuudesta siirtyä perhekuntoutukseen arvioimaan perheen kokonaistilannetta.
