Kun koko perhe tulee nähdyksi
Perheeseemme syntyi toinen lapsi reilu vuosi sitten. Odotusajan neuvolakäynneillä terveydenhoitaja kysyi joka kerta myös kotona olevan esiteinin kuulumisia. Pieni ele, mutta sillä oli suuri vaikutus – se sai minut tuntemaan, että meidät nähtiin kokonaisena perheenä, ei vain kasvavan vauvan kasvukäyrien kautta. Se ei vaatinut ylimääräistä aikaa, mutta viesti oli selvä: te kaikki olette yhtä tärkeitä tässä perheessä.
Tämä sai minut pohtimaan: voisiko sama ajatus toimia myös lastensuojelussa?
Lastensuojelussa katse kohdistuu ymmärrettävästi lapseen, sillä hänen hyvinvointinsa on työskentelyn keskiössä. Mutta perheen kokonaistilanne ei ole pelkästään yksittäisten osien summa – jokainen perheenjäsen vaikuttaa toisiinsa. Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi paremmin. Kun vanhempi tuntee itsensä kuulluksi, hän voi myös olla vastaanottavaisempi tuelle ja yhteistyölle.
Omasta kokemuksesta tiedän, että sosiaalityön ammattilaisilla on lähes aina liian kiire. Työtä on enemmän kuin aikaa, ja välillä täysin välttämättömätkin asiat jäävät tekemättä. Siksi ajatus perheen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ei voi tarkoittaa kuormittavia lisävelvoitteita, vaan ennemmin pientä muutosta siinä, miten jo olemassa oleva kohtaaminen tapahtuu.
Pieni kysymys, suuri vaikutus
Mitä tapahtuisi, jos lastensuojelun tapaamisissa kysyttäisiin vanhemmalta yksinkertainen kysymys: Miten sinä tänään voit? Tai sisarukselta: Miltä tämä kaikki sinusta tuntuu? Ei sen vuoksi, että huomio siirtyisi pois lapsesta, vaan siksi, että perheen kokonaisuus ja kaikkien vointi vaikuttaa myös muiden hyvinvointiin.
Ehkä kokonaisvaltaista lähestymistä, koko perheen kohtaamista ei pidä ajatella uutena työtehtävänä, vaan vain uutena tapana katsoa tilannetta eri kulmasta. Se voi olla yksi kysymys, katsekontakti tai hetki, jossa pysähdytään. Yhdellä pienellä muutoksella voi olla iso vaikutus.
Meidän työmme Kasperissa perustuu juuri tähän ajatukseen: lasta ei voi suojella auttamalla ainoastaan lasta, vaan perhettä tulee tukea kokonaisuutena. Yksi esimerkki tästä on vanhempien ohjaaminen vertaistuen piiriin. Yksikin kysymys voi avata vanhemmalle oven paikkaan, jossa hänellä on mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vertaistuesta voi tulla tärkeä osa koko perheen tukemista: se antaa vanhemmille mahdollisuuden tulla kuulluksi ja purkaa ajatuksia omassa tilassa, jolloin paineet tunteenpurkauksiin kesken palaverin vähenevät.
Uskon, että lastensuojelussa on jo paljon kohtaamisen taitoa. Ehkä voisimme yhdessä miettiä, miten kohtaamisesta voisi tehdä vielä hieman yksinkertaisempaa – ilman, että kenenkään työkuorma kasvaa, mutta niin, että jokainen perheenjäsen kokisi olevansa tärkeä.
Millaisia koko perheen huomioivia pieniä tekoja olet itse tehnyt?
Armi Ahvenainen
Johtava asiantuntija
Kasperin lastensuojelutiimi
« Edellinen kirjoitus: ”Tämä oli kuin savolaisten paneeli -lupsakkaa ja rentoa”