Miksi asiakasturvallisuus löytyy nimestä mutta puuttuu juhlinnasta?
Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut syyskuun 17. päivän maailman potilasturvallisuuden päiväksi. Suomessa päivää vietetään asiakas- ja potilasturvallisuuden päivänä. Päivän toteutuksesta kansallisesti vastaa STM. Tämän vuoden teemana oli “Lisää potilasturvallisuutta diagnostiikkaa parantamalla” ja sloganina “Oikea diagnoosi on turvallisuuden tae”.
Tämän perusteella jäin pohtimaan, onko meillä Suomessa oikeaa kiinnostusta kehittää ja edistää myös asiakasturvallisuutta. Asiakasturvallisuus liittyy vahvasti asiakkaan turvalliseen asioimiseen sosiaalihuollossa, palvelujen laatuun, asiakkaiden kohtaamiseen, asiakasosallisuuteen, palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen sekä ammattilaisten osaamiseen. Tämä keskustelu ja panostus asiakasturvallisuuteen puuttuu tällä hetkellä kokonaan.
Asiakasturvallisuus ja sosiaalihuolto kiinnostavat päätöksentekijöitä vasta siinä vaiheessa, kun lastensuojelun asiakkaana ollut lapsi kuolee tai kuivunut vanhus löytyy kotoaan, jonne kotipalvelu on hänet unohtanut. Muuten asiakkaan asema, asiakkaan ja hänen läheisensä osallisuus ja asiakasturvallisuus loistavat poissaolollaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Hyvinvointialueilla sosiaalihuollon palveluja rajataan tällä hetkellä tiukasti: vammaispalveluissa, aikuissosiaalityössä ja perhepalveluissa rahat ovat loppu. Työntekijäpulan ja kohta myös henkilöstön rekrytointikieltojen takia asiakkaat eivät enää pääse asioimaan sosiaalihuollon ammattilaisille ja nyt olemassa oleville palveluille ei enää ole saatavissa jatkoa. Samalla hallitus esittää mm. sosiaalityöntekijän sijaisena toimivien pätevyysvaatimusten alentamista. Monet pelkäävät, miten tulevat jatkossa pärjäämään, kun oma talous tiukkenee ja samalla vähenevät niin avun antajat eli osaava henkilöstö kuin myös saatavan avun määrä. Julkisessa keskustelussa terveydenhuollon alasajosta ollaan huolissaan, sen sijaan sosiaalihuollon osalta ei edes ymmärretä, että suurin haaste meille tulee olemaan asiakasturvallisuuden vaarantuminen sen takia, ettei ihmisten taloudellista, sosiaalista ja psyykkistä turvallisuutta enää voida tukea riittävästi sosiaalihuollon keinoin.
Asiakasturvallisuus tulee nostaa tulevissa asiakas- ja potilasturvallisuusstrategioissa yhtä vahvasti esiin kuin potilasturvallisuus ja sen tutkimukselle ja käytännön toteutukselle on annettava yhtä suuri arvo.
Hienoa, että meillä juhlistetaan asiakas- ja potilasturvallisuuspäivää! On kuitenkin surullista, että edes asiasta vastaava ministeriö ei tuo asiakasturvallisuutta sen juhlapäivänä esiin. Sosiaalihuollossa ei anneta diagnooseja, siellä autetaan ihmisiä diagnoosista riippumatta, asiakasturvallisesti- jos siihen annetaan mahdollisuus.
Sanna Välimäki,
Toiminnanjohtaja, Kasper ry
« Edellinen kirjoitus: ”Minä olen hänen äitinsä ja tunnen hänet parhaiten!”
Seuraava kirjoitus: Viisi ”mantraa” vanhemmuuteen »