Blogi | 13.8.2020

Neuvottelussa työntekijä kuvaili lasta sijoitetun lapsen äidille.
Äitiä pohti asiaa jälkikäteen: ”Miksi hän teki niin, miksi en saanut itse kertoa”?
Äiti oli elänyt lapsensa kanssa suurimman osan lapsen elämää, joten kysymys hämmensi ja loukkasi.

Lastensuojelu koskettaa hyvin henkilökohtaista, jopa identiteettiin menevää asiaa vanhemman elämässä. Jakaessaan elämänsä herkimpiä asioita, toivoo, että kuulijalla on riittävästi aikaa ja ymmärrystä suhtautua kuulemaansa sensitiivisesti. Aina tämä ei toteudu. Syynä voi olla monet työn rakenteisiin ja resursseihin, osaamiseen tai inhimillisiin tekijöihin liittyvät syyt. Joskus hyväksi ja kannustavaksi tarkoitettu kommentti tuntuukin vanhemmasta kaikkein pahimmalta.

Vanhempien ääni lastensuojeluun -osallisuushankkeessa kuulemme lastensuojelun asiakkaana olevien ja olleiden lasten vanhempien erilaisia tarinoita monenlaisista perhetilanteista. Haluamme ymmärtää, millaisia ovat vanhempien kokemukset silloin, kun he kokevat tai eivät koe tulleensa kuulluiksi. Milloin he kokivat saaneensa todellista apua? Meitä kiinnostaa erityisesti heidän kokemuksensa mahdollisuudesta osallistua, olla osallisena lastensuojelun asiakasprosessissa.

Osallisuus on sosiaalityössä paljon käytetty, eri tavoin kuvailtu käsite. Mitä se tarkoittaa vanhemmille ja ammattilaisille lastensuojelun käytännöissä? Vanhemmilta olemme kuulleet sen olevan ”hassu sana”. Millähän sanoilla tai ilmaisuilla sanan voisi korvata, jotta sen sisällöstä muodostuisi riittävän yhtenevä ja jaettu käsitys?

Hanketiimissämme olemme pohtineet osallisuutta asenteena, työtapana, kokemuksena ja tunteena. Löysimme sen toteutumiselle joitakin edellytyksiä:

• Tulla kohdatuksi henkilökohtaisesti, aidosti ja kiinnostuksella
• Saada mahdollisuus kertoa tarpeitaan ja toiveitaan
• Tuntea olevansa arvokas tuen tarpeesta huolimatta
• Voida vaikuttaa ja kokea oma toimintansa merkitykselliseksi
• Tuntea kuuluvansa johonkin
• Mahdollisuus ottaa vastuuta ja saada käyttää valtaa omassa asiakasprosessissaan

Yhteistyökumppanimme tulevat pohtimaan, kehittämään ja arvioimaan vanhempien kanssa osallisuuden toteutumista esimerkiksi lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakasprosesseissa, ryhmätoiminnassa, kokemusasiantuntijuudessa sekä yleisemmin organisaationsa toiminnassa. On kiinnostava seurata, kuinka paljon syvällisemmin ymmärrämme teemaa hankkeen loppupuolella. Hankkeen lopputuotoksena on tarkoitus luoda työtapoja, joissa osallisuus muuttuu käsitteestä arkityössä toimiviksi käytännöiksi. Silloin asiakas saa mahdollisuuden kertoa ensin itse.

Onko sinulla kokemuksia tai ideoita vanhempien osallisuuden vahvistamiseen lastensuojelussa, joista haluat kertoa meille? Jos on, kuulemme niistä mielellämme, joten ole meihin epäröimättä yhteydessä! Voit laittaa viestiä ulla.nissinen@suomenkasper.fi tai paivikki.mysirlakis@suomenkasper.fi.

Kasper ry:n Vanhempien ääni lastensuojeluun -osallisuushankkeen yhteistyökumppaneina ovat Helsingin, Vantaan, Tampereen ja Espoon lastensuojelu, A-klinikkasäätiön ry:n Osis-toiminta, Kriminaalihuollon tukisäätiön Ehjä perhe -toiminta sekä Kalliolan Setlementin lastensuojelupalvelut.

Sari Hellsten
Projektivastaava
Vanhempien ääni lastensuojeluun -osallisuushanke
Kasper