Tiedote | 15.8.2022

Helsingin Sanomat julkaisi 9.8. mielipidekirjoituksen, jossa kerroimme perheiden vaikeudesta saada oikeanlaista tukea sote-viidakosta.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen kertoi MTV Uutisille (31.7.), että jopa viidennes huostaanotoista olisi estettävissä toimivilla terveydenhuollon palveluilla. Erityisesti riittämättömät mielenterveyspalvelut voivat johtaa lastensuojeluasiakkuuteen ja lopulta lapsen sijoitukseen kodin ulkopuolelle.

Sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten vanhempien kanssa työskentelevänä asiantuntijajärjestönä ongelma on meille valitettavan tuttu. Olemme kuulleet lukuisia kertomuksia vanhemmilta, jotka eivät ole saaneet apua lapsensa ongelmiin peruspalveluista, kuten koulusta tai terveydenhuollosta, ja ovat sen vuoksi päätyneet lastensuojelun asiakkaaksi. Kun lapsen tarvitsemia terveyspalveluita ei lastensuojelun asiakkuudenkaan myötä ole saatavilla, on lapsi päädytty sijoittamaan kodin ulkopuolelle.

Joskus lastensuojelun asiakkuus voi toimia jopa esteenä hoidon saamiselle, kun terveydenhuollon näkökulmasta asiakkuutta lastensuojelussa pidetään riittävänä ratkaisuna esimerkiksi lapsen mielenterveysongelmiin. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle ei ole terveydenhoitoa, ja tällaisessa tilanteessa sijoituspaikka toimii lähinnä lapsen valvottuna säilytyspaikkana.

Vaikka Suomessa saatavaa hoitoa pidetään korkealaatuisena, miksi oikeanlaista apua on niin vaikea saada? Hyvinvointivaltiomme nojaa insinöörimäisesti suunniteltuihin instituutioihin, joissa asiantuntijuus on keskittynyttä, eriytynyttä ja järjestelmälähtöistä.

Kohtaamamme psyykkisesti sairastuneiden lasten vanhemmat ovat kertoneet, miten lapsella on saattanut olla jopa 40–60 eri kontaktia perheitä tukeviin ammattilaisiin ilman, että lapsen tilannetta olisi varsinaisesti kyetty ratkaisemaan. Lapsi etenee palvelupolulla etukäteen määriteltyjen askelten mukaisesti ja jos tarjottu palvelu ei oikealla hetkellä sovellu, ei siihen enää myöhemmin ole mahdollista palata.

Sote-järjestelmää ei ole luotu pitkäjänteiseen työskentelyyn ja ongelmien kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Pirstaloituneessa palvelujärjestelmässä yhdelläkään taholla ei ole selkeää kokonaisnäkemystä perheiden tilanteesta. Valitettavan usein vanhemmat suljetaan palveluprosessin ulkopuolelle ja heidän näkemyksiään tilanteesta ei kuulla tai uskota. Pahimmillaan vanhemman ulkopuolelle jääminen tai yhteistyösuhteen epäonnistuminen johtaa perhesurmien kaltaisiin tragedioihin.

Hyvinvointialueiden johdolla on elämänsä tilaisuus uudistaa sote-palveluita suuntaan, jossa hyvinvointia edistetään asiakkaan omasta elämästä käsin. Lapsi ei ole perheestään irrallinen yksikkö, joten perheen ja koko lasta ympäröivän systeemin tulee olla osallisena ongelman ratkaisussa. Näkisimme mielellämme uskottavia ehdotuksia siitä, miten sijaishuoltoon vuosittain käytettävän miljardin voisi uudelleenohjata perheiden hyvinvointia ennaltaehkäisevästi ja kokonaisvaltaisesti tukeviksi palveluiksi.

Armi Ahvenainen

lastensuojelun asiantuntija

Sanna Välimäki

toiminnanjohtaja

Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry