Blogi | 30.4.2025

Lapsen asumisen järjestäminen eron jälkeen on yksi suurimmista päätöksistä, jonka äärelle vanhemmat erotessaan joutuvat. Mitä yhteiselle asunnolle tapahtuu, mitkä ovat taloudelliset mahdollisuudet ja millä tavalla lapsi viettää jatkossa aikaa vanhempiensa kanssa? Millainen asuminen tukisi parhaiten lapsen hyvinvointia ja arjen sujuvuutta? Päätösten taustalla voi olla valtava määrä pohdintoja erilaisten vaihtoehtojen välillä, tässä siihen muutamia näkökulmia.

Lasten vuoroasuminen eron jälkeen on Suomessa varsin yleistä. Tällä hetkellä noin kolmannes lapsista asuu yhtä paljon, tai lähes yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Yleisin rytmi vuoroasumiselle (meidän kokemusten mukaan) on vaihto viikon välein, mutta sen voi toteuttaa muillakin eri rytmeillä. Pienemmille lapsille viikko voi tuntua pitkältä, jos ei siinä välissä näe toista vanhempaa. Teineille viikko voi tuntua siltä, että koko ajan ollaan paikkaa vaihtamassa. Joskus kuulee vanhempien päätyneen vuoroasumiseen sen takia, että sillä vältytään elatusmaksun maksamiselta. Todellisuudessa elatusmaksuun voidaan vuoroasumisessa päätyä myös silloin, jos vanhempien taloudellinen tilanne on merkittävästi erilainen. Elatusmaksu voi olla perustelu myös silloin, jos toinen vanhempi huolehtii kaikista lapsiin liittyvistä vaate- ja harrastuskuluista ja toinen vain lapsen ruokakuluista omassa kodissaan.

Vanhempien vuoroasuminen, jota kutsutaan myös linnunpesä -malliksi, on harvinaisempaa, mutta se voi olla hyvä vaihtoehto monille perheille. Jos perheessä on esimerkiksi monta lasta, lemmikkejä tai paljon harrastusvälineitä, joita pitäisi siirrellä kodista toiseen, voi arjen sujuvuutta helpottaa, että lapset ja tavarat pysyvät yhdessä kodissa ja vanhemmat asuvat siellä heidän kanssaan vuorotellen. Vanhempien vuoroasuminen voi olla myös taloudellisesti kannattava ratkaisu, kun silloin pärjätään yhdellä isolla perheasunnolla ja molemmat vanhemmat voivat silti olla lasten arjessa vahvasti läsnä. Vanhemmat voivat esimerkiksi vuorotella toisessa pienemmässä asunnossa, tai asua mahdollisen uuden kumppanin luona silloin kun ei ole oma vuoro asua lasten kanssa.

Lapset voivat eron jälkeen asua myös pääsääntöisesti vain toisen vanhemman luona, ja tavata toista vanhempaa viikonloppuisin ja lomilla. Se on hyvä ratkaisu esimerkiksi silloin, jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan. Tällöin pitkän matkan reissaaminen ei kuormita lasten arkea. Vanhemman ja lapsen välinen suhde voi tällaisessakin tilanteessa olla hyvä ja läheinen. Hyvä tapa on rakentaa arkeen rutiineja yhteydenpidolle, jotta vuorovaikutusta ja yhdessä oloa on riittävästi suhteen ylläpitämiseen, ettei kumpikaan etäänny toisesta. Eräässä perheessä, jossa toinen vanhempi asui kauempana lapsista, heillä oli tapana joka aamu ottaa videopuhelu ja syödä yhdessä aamiaista. Kun ajatellaan luovasti, niin yhteyden ylläpitämiseen löytyy erilaisia mahdollisuuksia.

Asumisen muodosta riippumatta vaihtopäivät ja vastuun vaihtuminen toiselle vanhemmalle, voivat olla lapselle kuormittavia. Lapsella on mahdollisesti ollut ikävä vanhempaa, jonka luona ei ole ollut ja samaan aikaan hän joutuu eroon toisesta vanhemmasta, jonka kanssa myös haluaisi olla. Asettuminen toiseen kotiin ja siellä olemisen tapaan vaatii myös oman sopeutumisensa. Kannattaa jutella lapsen kanssa siitä, millaisena hän vaihtopäivät tai tilanteet kokee, ja miten vanhemmat voisivat auttaa tai helpottaa asiassa. Joskus esimerkiksi vaihtopäivän vaihtaminen tai kodin vaihtaminen koulun tai päiväkodin kautta voi olla lapsille helpottavaa. Jos vanhemmat kohtaavat vaihtotilanteissa, niin kannattaa tarkastella sitä, mikä tunnelma tai ilmapiiri vanhempien kohdatessa lapsille välittyy. Kireä tunnelma tai lapsen pelko siitä, että vanhemmat ryhtyvät riitelemään, luonnollisesti lisäävät lapsen stressiä hänelle jo muutenkin haastavassa tilanteessa.

Aina ei ole yksinkertaista löytää kaikille optimaalisesti toimivaa ratkaisua. Eron kokeneiden ystävien ja läheisten kokemuksia on hyvä kuunnella, mutta samalla tulee pitää mielessä, että jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen. Mikä on mahdollista toisessa perheessä, ei välttämättä toimi toisessa. Myös jokaisella lapsella on omat yksilölliset tarpeensa ja toiveensa. Jollekin lapselle voi sopia kotien vaihto lyhyemmällä rytmillä ja toinen voi tarvita pidemmän oleskelun, että arki rauhoittuu, eikä koko ajan ole lähtemisen tai tulemisen tunnelma. Joku lapsi voi haluta asua enemmän toisen vanhemman luona, mikä ei tarkoita sitä, että toinen vanhempi olisi hänelle vähemmän tärkeä. On myös hyvä, jos asumisen tapaa voidaan tarkastella ja tarvittaessa muuttaa lapsen kasvun ja tarpeiden muuttuessa.

Yhteenvetona tästä – ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa järjestää lapsen asumista eron jälkeen, vaan hyviä tapoja on monenlaisia, ja paras tapa löytyy usein kokeilemalla. Hyvä vanhemmuus ei rakennu seinien varaan, vaan se rakentuu lapsen ja vanhemman välille, ja se voi toteutua tai olla toteutumatta, oli asuminen eron jälkeen järjestetty millä tavalla tahansa.

Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville vanhemmille! Asumiseen liittyvässä pohdinnassa voit hyödyntää Kasperin Lapset mukana -hankkeessa kehitettyjä materiaaleja.

Salla Frisk
Johtava asiantuntija
Kasperin eroauttaminen