Blogi | 16.12.2021

”Häpeä voi hyvin varjoissa”

Ylläolevan toteamuksen esitti eräs kokemusasiantuntijavanhempi Kasperin marraskuisessa Tienviittoja lastensuojeluun-webinaarissa. Webinaarissa esiteltiin tuloksia kyselystä, joka toteutettiin menneenä kesänä, ja johon vastasi 227 lastensuojelun vanhemman roolissa kokenutta vastaajaa. Tilaisuudessa puheenvuoron pitänyt kokemusasiantuntijavanhempi kertoi meille perheensä monivuotisesta ja vaiherikkaasta kokemuksesta lastensuojelun asiakkaina. Me kuulijat jaoimme hetkeksi tämän vanhemman sanoittamat tunteet heidän uskomattoman asiakkuustarinansa äärellä, mykistyneinä.

Ja kuten vanhempi totesi, vaikka työntekijöille heidän asiakkuutensa on vain yksi työtehtävä muiden joukossa, heille kyse on koko elämästä.

Häpeä asiakkuudesta

Kun puheenvuoron pitänyt vanhempi kertoi kokemuksestaan, hän samalla myös sanoitti suhdettaan häpeään. Hän oli tietoisesti valinnut selviytymisstrategiakseen avoimuuden, asiakkuudesta ääneen puhumisen. Vanhempi oli ehkä halunnut vähentää omaa taakkaansa sillä, ettei lastensuojeluasiakkuuden lisäksi ottaisi kannettavakseen häpeän ja salailun painolastia. On varsin tavallista, että samalla kun perhe tulee lastensuojelun asiakkaaksi, alkaa kaksoiselämä. Perheen ongelmallista tilannetta, lastensuojelun asiakkuutta, loputtomia palavereita ja myös mahdollisesti tapahtuvaa lapsen sijoitusta pyritään salaamaan ystäviltä, sukulaisilta, naapureilta, hyvän päivän tuttavilta ja kaiken maailman somekavereilta. Syynä salailuun on ehkä halu suojella itseä, lasta ja omaa perhettä mahdollisilta kysymyksiltä, arvostelulta ja häpeältä. Ajatellaan että raskas tilanne on edes vähän siedettävämpi, kun se pidetään omana tietona. Kuten tämä kokemusasiantuntijavanhempi oli ymmärtänyt, häpeä ei kuitenkaan poistu omaa tilannetta piilottelemalla, vaan se itseasiassa saattaa jopa kasvaa.

Kun mietitään lastensuojelun asiakkaaksi päätyneiden perheiden tilannetta, tuntuu kohtuuttomalta, että avun hakemisen hetkellä perhe joutuu kaiken muun lisäksi ottamaan kannettavakseen häpeän taakan. Sen lisäksi perheet edelleen elävät sitä arkea ja niitä haasteita joiden vuoksi asiakkuuteen on päädytty, kokevat ehkä surua, toivottomuutta ja ahdistusta vaikeassa perhetilanteessa. Kaiken tämän päälle tulee käsiteltäväksi kysymys siitä, kertoako perheen tilanteesta läheisille, vai pysyäkö hiljaa. Salailu, piilottelu ja häpeä vie ihmiseltä paljon energiaa ja voimavaroja. On raskasta ylläpitää kulisseja ja pelätä paljastumista. Sen sijaan, että ihminen kokee helpotusta lastensuojeluasiakkuuden myötä, hän siis saattaa joutua entistä hankalampaan tilanteeseen itsensä, perheensä ja ulkomaailman välillä. Kuormituksen lisääminen saattaa vaikeuttaa sitoutumista työskentelyyn ja hankaloittaa tilanteen ratkeamista. Näin avun hakeminen johtaa tilanteeseen, jossa uidaan entistä syvemmissä vesissä.

Miten me voimme ammattilaisina, vanhempina, lastensuojelun asiakkaina tai tavallisina kaduntallaajina toimia muutoksentekijöinä ja murtaa lastensuojeluasiakkuuden ja häpeän tiukan liiton?

Puhumalla ääneen lastensuojelusta.

Webinaarissamme puhunut kokemusasiantuntijavanhempi oli tehnyt itse tietoisen valinnan avoimuudesta. Ehkä oman tarinan jakaminen ja lastensuojelun asiakkuudesta ääneen puhuminen oli lisännyt hänen voimavarojaan ja aikaansaanut hyviä kokemuksia ja kohtaamisia. Ehkä hänen oloaan helpottaa, että ihmiset nyt näkevät ja ymmärtävät taas vähän paremmin sitä todellisuutta, mitä lastensuojeluasiakkaina olevat perheet elävät.

Vanhempien ääni lastensuojeluun-osallisuushanke on osa Kasper ry:n toimintaa ja yhtenä tärkeänä tavoitteenamme on vähentää lastensuojelun asiakkuuteen liittyvää häpeää. Me pyrimme edesauttamaan yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta, jossa lastensuojelusta voidaan, uskalletaan ja pystytään puhumaan ääneen, ja jossa sitä puhetta myös kuunnellaan. Meidän välineitämme muutokselle ovat niin kyselyt, webinaarit, tapahtumat, kohtaamiset, kuin viestintä sen kaikissa muodoissaan. Joskus muutokset tapahtuvat hitaasti ja huomaamatta, joskus äkillisemmin, mutta yhtä kaikki muutos on väistämätön. Nykyajan hypernopeassa informaatiokulttuurissa on aina tilaa aidoille tunteille, kokemuksille ja tarinoille. Ja tarinoiden takana on aina joku jolle ne ovat koko elämä.

Blogin kirjoittaja Armi Ahvenainen aloitti muutoksentekijänä, eli projektisuunnittelijana Kasperin Vanhempien ääni lastensuojeluun-osallisuushankkeessa marraskuussa 2021.