Blogi | 18.4.2019

Pääsiäisloma on pian ovella. Tänä aamuna havahduin siihen, että pääsiäisruoho on edelleen pussissa keittiön pöydällä. Meidän perheessä tämä ei varsinaisesti ole uutinen, sillä ruoho on moneen otteeseen kylvetty mm. takapihan kukkapenkkiin tai pihanurmelle.

Pääsiäiskoristeita, tapahtumia ja ruokareseptejä tursuaa joka tuutista. Juttelin aamulla kouluikäisen esikoiseni kanssa, joka puhahti: ”ihanaa kun on neljä päivää vapaata, eikä tarvitse tehdä mitään”.

Kuinkahan moni aikuinen tuntee saman tunteen? Veikkaan että aika moni. Olisiko pääsiäisloma hyvä hetki hengähtää, nauttia auringosta ja vaikka kylvää ne pääsiäisruohot sinne kukkapenkkiin?

Viime viikonloppuna kävelin pitkästä aikaa kuopukseni kanssa vanhan kotimme lähellä. Tuntui hyvältä katsella kikkarapään hypähtelyä hiekkatiellä, vaikka hän on jo venähtänyt pitkäksi ja mahtuu juuri ja juuri äidin syliin. Kävellessä tulee usein juteltua (tässä kohtaa pieni pistos sydämessä, koitetaan tehdä tätä useammin).

Tälläkin kertaa kuopus alkoi jutella:

”Pienempänä elämä oli jotenkin helpompaa ja yksinkertaisempaa, tiedätkö äiti? Muistatko sen ison kiven, jolla istuttiin naapureiden kanssa ja meillä oli keksejä mukana. Ei ollut kiire mihinkään. Ja, hei, tuolla on mustarastas, ne hypähteli ja lauloi aina siellä metsässä… siinä samassa lennähdin ajatuksissani takaisin takametsään, pikkupoluille ja lumihankeen jossa vauva ja taapero putoilivat kilpaa lumihankeen. Useimmiten huutaen tai riidellen mutta he eivät sitä muista. He muistavat ilon, naurun ja ystävät. Myöhemmin siellä laskettiin täysillä stigalla, opittiin hiihtämään ja ulkoilutettiin monia lainakoiria. Mahtava metsä!

Mikä on sinun voimapaikkasi?

Heidi Sundwall.

Kirjoittaja työskentelee Kasperin VOIKUKKIA-toiminnassa ja harjoittelee teini-ikäisten lasten vanhemmuutta ja rauhallista hengittämistä.