Blogi | 11.2.2026

Jälkihuollon nuoria ei saa pakottaa velkaan. Heille kuuluu todellinen mahdollisuus opiskella ilman jatkuvaa huolta selviytymisestä ja tulevaisuudesta.

Olemme vanhempia, joiden lapset kuuluvat nyt tai tulevaisuudessa lastensuojelun jälkihuollon piiriin. Näiden nuorten elämä on jo pitkältä ajalta rakentunut epävarmuuden varaan. On kestämätön ajatus, että heiltä ollaan viemässä mahdollisuus opiskella toimeentulotuen turvin, pakottamassa heidät ottamaan opintolainaa ennen viimesijaisia tukimuotoja.

Tämä linjaus kohtelee jälkihuollon nuoria kuin he olisivat samassa asemassa kuin muut nuoret aikuiset. Eivät he ole. Monilla ei ole perhettä, joka voisi auttaa, eikä taloudellista puskuria, joka tekisi velasta hallittavan riskin. Vaikka perhettä olisi, on perheessäkin usein taustalla tekijöitä, joissa perheen mahdollisuudet tukea nuorta taloudellisesti ovat vähäiset. Velka ei ole jälkihuollon nuorille kannustin vaan uhka.

Seuraukset näkyvät jo nyt. Omilta lapsiltamme kuulemme: “En mä voi enää opiskella” ja “huolestuttaa jo nyt niin, ettei pysty keskittymään mihinkään.” Kun nuori ei pysty keskittymään opiskeluun huolen vuoksi, järjestelmä ei tue koulutusta – se estää sitä ja vie uskoa tulevaisuuteen.

“Oma nuoreni on toista vuotta jälkihuollossa. Hänen kuntonsa ei tällä hetkellä salli minkäänlaista osallisuutta nuorilta odotettuihin toimeliaisuuksiin; opintoihin saati töihin. Hän koettaa rimpuilla hoitamattomien neuropsykiatristen oireiden, mielenterveyden haasteiden ja näistä pääasiassa johtuvan monipäihdehäiriön kanssa. Käyn nuoren kanssa säännöllisesti korvaushoitolääkettä hakiessa keskusteluja tulevaisuudesta. Hän haluaisi opiskella, autoala kiinnostaa, mutta kokee että “ensin pitää saada oma elämä johonkin kuosiin”: Tarkoittaen: unirytmiä, ruokailurytmiä, lääketasapainoa, mielenterveysoireita ja päihdehäiriötä. Näiden jälkeen adhd:ta, josta toimintakykyä lisää, ja jonka jälkeen voidaan miettiä sitten niitä opintoja. Talous on ollut kuralla jo nuoruuden sijoitusputkesta lähtien; 18-vuotislahjaksi kävi ilmi, että laskuja oli jäänyt osoitteiden vaihdosten myötä maksamatta ja luottotiedot olivat menneet. Tällä hetkellä opetellaan sitä, ettei toimeentulotuki häviä lompakosta samalla viikolla, vaan kestää kuukauden. Impulssiherkkyys ja kehittymättömät kyvykkyydet rahankäyttöön haastavat. Tätä taustaa vasten; jos opintoihin pystytään jonakin päivänä siirtymään, mutta sitten pitäisi nostaa lainaa, onhan se aika absurdi ajatus, näin äidistäkin. Tokihan voi ajatella, että sinnehän se sitten uppoaa samaan velkapakettiin ja ulosottoon kuin muutkin. Miltä kuitenkin tässä tilanteessa näyttäytyy nuorelle “yhteiskunnan tuki ja rohkaisu” elämässä eteenpäin menemiseen? Aika vähäiseltä. Tiedän myös mitä nuori vastaa, jos kuulee että joutuu ottamaan ison lainan opintohin: “Aha, no en mä sitten pysty”. Luulen, että hän on myös oikeassa. Huolettaa.

– Äiti

Opintolainan ottamiseen pakottaminen on räikeässä ristiriidassa jälkihuollon tarkoituksen kanssa. Jälkihuollon on tarkoitus korjata ja kannatella, ei sysätä nuoria uuteen turvattomuuteen. Tämä ei ole neutraali hallinnollinen muutos, vaan arvovalinta, joka kohdistuu yhteiskunnan haavoittuvimpiin nuoriin.

Tavoitteena ovat säästöt, mutta todellisuudessa kyse on kustannusten siirtämisestä eteenpäin. Opintojen keskeytyminen, mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen tulevat yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmiksi kuin se tuki, joka nyt ollaan poistamassa.

Me vanhemmat kysymme miksi nuoria, joiden elämässä yhteiskunta on jo monella tavalla epäonnistunut turvan ja luottamuksen rakentamisessa, rangaistaan velalla silloin, kun he yrittävät rakentaa tulevaisuuttaan?

Jälkihuollossa olevien nuorten vanhemmat, jotka toimivat Kasper ry:n koulutettuina kokemusasiantuntijoina ja tukihenkilöinä.