Blogi | 27.6.2023

Uusi hallitusohjelma on esitelty meille, sekä pelastuslauttana, jolla Suomi nostetaan talouden suosta, että hirviönä, jonka koura kahmaisee viimeisetkin roposet juuri heikommassa taloudellisessa tilanteessa jo muutenkin olevilta. Selvää on, että olemme kompleksisen ongelmavyyhdin ääressä, jossa helppoja ratkaisuja ei ole. Miten hallitusohjelma siis vastaa tähän vaikeaan haasteeseen erityisesti lastensuojelun ja perhepalveluiden näkökulmasta?

Hallitusohjelmassa julistetaan lapsimyönteisen yhteiskunnan rakentamisen puolesta ja hallitusohjelmassa halutaan kiinnittää huomiota varhaiseen tukeen ja perheiden hyvinvointiin sekä paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden huomioimiseen. Hallitusohjelma lupaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista ja että palveluiden painopistettä on kyettävä siirtämään raskaammista palveluista kohti peruspalveluita. Tämä on näkökulma, josta me Kasperissa iloitsemme. Lisäksi hallitusohjelmassa on nostettu esiin kouluterveydenhuollon ja neuvolan kehittäminen tukemaan perheitä ja vanhemmuutta vahvemmin lapsen etu sekä perheiden yksilöllinen tilanne huomioiden. Vihdoin hallitus kiinnittää erityistä huomiota neuropsykiatrisesti oireilevien (nepsy) lasten palveluihin ja heidän perheittensä tukeen sekä nopeaan diagnosointiin ja avun piiriin pääsyyn! Lisäksi varhaisiin mielenterveyspalveluihin pääsyä helpotetaan ja sujuvoitetaan monin keinoin sekä kohdistetaan toimia vakavasti päihteidenkäytöllä, rikoksilla ja väkivallalla oireilevien nuorten hoitoon.

Ainoa mutta näiden asioiden suhteen on se, että samaan aikaan juuri näitä palveluja antavien hyvinvointialueiden kustannusten kasvua aiotaan hillitä 1,4 miljardilla eurolla vuoteen 2027 ja yhteensä 3 miljardilla eurolla vuoteen 2031 mennessä. Jää siis hyvin epävarmalle pohjalle, miten mahdollisten uusien palveluiden käytön kehittäminen, varhaisempi tuki ja samalla selkeästi myös uudenlainen korjaava tuki sekä kiristyvämpi talous toteutetaan samassa yhtälössä?

Lastensuojelulakiin liittyvä lainsäädännön uudistus puhutti jo ennakkoon; tukeeko uusi hallitus lainsäädännön uudistamista? Hallitusohjelmassa hallitus kertoo uudistavansa lastensuojelulainsäädännön, terveydenhuoltolain sekä sosiaalihuoltolain! Se mitä lainsäädännössä uudistetaan jää vielä osin epäselväksi ja tuntuu, että nyt hallitusohjelmaan nousseet rajoitustoimien käytön edellytysten selkeytys ja hatkanneen lapsen palautuksen keinovalikoiman lisääminen eivät olleet ainakaan Kasperin ensisijaisia lastensuojelulain muutostoivekohteita.

Hallituksen olisi hyvä lukea hieman tarkemmin juuri tehtyä STM:n visiota lastensuojelulain uudistuksen tarpeista sekä loistavaa Pesäpuu ry:n Hatkassa- raporttia. Näin lastensuojelun todelliset kipukohdat olisivat voineet nousta ohjelmassa selkeämmin esiin. Erityisen poukkoilevalta tuntuu nyt jälkihuollon ikärajan laskemien 23-ikävuoteen, kun meillä ei ole ehtinyt kertyä vielä mitään tietoa siitä, kuinka pidempi ja vankempi jälkihuolto olisi vaikuttanut tähän erityisen haavoittuvaiseen ryhmään. Myöskään mitään vahvaa asiakkaan osallisuutta painottavaa lauselmaa ei tähän hallitusohjelmaan ole valitettavasti saatu.

Hallitusohjelmassa luvataan ehkäistä pitkittyneitä huoltajuusriitoja, vieraannuttamista sekä parantaa lapsen etua edistämällä sovittelua huoltajuuskiistoissa. Myös monimuotoiset perheet luvataan huomioida sekä kehittää matalan kynnyksen perhepalveluita, joissa huomioidaan myös parisuhteiden ja vanhemmuuden tukeminen. Tähän tarkoitukseen voidaan hyödyntää ohjelman mukaan esimerkiksi yhteistyötä kolmannen sektorin ja seurakuntien kanssa. Tämä kuulostaa jälleen hyvin tarpeellisesta ja ilahduttavalta, kunnes tullaan siihen kohtaa hallitusohjelmaa, jossa järjestöjen avustuksiin tarkoitettuun määrärahaan kohdistuu merkittävä leikkaus hallituskauden loppupuolella. Avustustasoa on tarkoitus laskea vuonna 2027 yhteensä jopa 100 miljoonalla eurolla. On selvää, että järjestöt eivät voi olla tekemässä vaikuttavaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä jos sen rahoitus on koko ajan vaarassa.

Hallitusohjelmasta löytyy myös lukuisia kirjauksia sosiaalietuuksiin, joiden vaikutukset lapsiperheille ja lapsiperheköyhyyteen voivat olla merkittäviä, vaikka osa lapsilisää saavista saisikin lapsilisään korotuksen. Tähän hallitusohjelma juurikin kompastuu- vaikka sen sisältä voidaan löytää myös hyviä tavoitteita se ei käytännössä anna tavoitteiden toteutumiseen mahdollisuuksia, sillä talouskuri on niin tiukka. Hallitusohjelmassa sorrutaan myös siihen, että siinä takerrutaan lillukanvarsiin kun tulisi ratkaista todellisia ongelmia. Esimerkkinä tästä on adoptoinnin mahdollisuuksia selvittäminen huostaanotetun lapsen osalta. Lastensuojelun rakenteelliset ongelmat olisivat olleet hallitukselle nyt paljon tärkeämpi ratkaistava ongelma. Samalla tavoin ratkaisut vaikeisiin ongelmiin tuntuvat vähän hassuilta; vai mitä luulette, ratkaiseeko pallo äitiyspakkauksessa lasten vähäisen liikkumisen ongelmia? Asiantuntijoiden on nyt tärkeä olla hereillä, ettei erinäisellä lobbaustyöllä saada kuvattua päätöksentekoon ihan vääriä ongelmia ja niihin ihan vääriä ratkaisuja.

Hallitus lupaa edistää lapsiperhemyönteistä politiikkaa kaikilla tasoilla ja kiinnittää huomiota lapsi- ja perhevaikutusten arviointiin päätöksenteossa- ilmeisesti tämä ei kuitenkaan saa maksaa enää mitään lisää ja tuntuu hieman siltä, että konkreettisia uusia innovatiivisia ja vaikuttavia toimia perheiden tueksi saavat jatkossakin keksiä lähinnä järjestökenttä ja hyvinvointialueet- ja ihan ilmaiseksi tai ainakin huomattavasti aiempaa pienemmällä valtion tuella.

Sanna Välimäki
Toiminnanjohtaja
Kasper -Kasvatus- ja perheneuvonta ry