Millaista tarinaa elämästäni kirjoitan?
Elämme ja toteutamme omia tarinoitamme. Se millaisia merkityksiä annamme kokemuksillemme, ihmisille ja asioille, heijastuu tarinamme kulkuun. Miten haluamme elämäntarinaamme kirjoittaa? Vaikka kaikki ei aina menisikään niin kuin toivomme, voimme itse vaikuttaa käsikirjoitukseen ajatuksillamme, teoillamme ja toiveillamme.
Jokaisen oma tarina vaikuttaa myös erokokemukseen. Miten ero tulee osaksi omaa tarinaa? Se on yhden luvun loppu, ei tarinan päätös. Miten lähteä rakentamaan uutta lukua niin, että siinä on elämän hankaluuksista huolimatta tilaa mahdollisuuksille, mielikuvitukselle ja ilolle?
Mikä voisi olla eron jälkeinen vaihtoehtoinen tarina? Mitkä asiat tuovat nyt juuri sitä jaksamista ja hyvää, jotta uusi elämäntilanne pääsee käyntiin? Siihen voi auttaa pienet, tavalliset asiat. Ehkä sellaiset asiat, joita saatamme alkuun pitää vain merkityksettöminä sivujuonteina. Tällöin onkin hyvä rakentaa pala palalta pieniä, toistuvia, hyvää mieltä tuovia hetkiä. Sellaisia hetkiä, jotka tuovat tarinaan merkityksellisyyttä.
Vaikeassa elämäntilanteessa joutuu usein etsimällä etsimään hyvien asioiden olemassaoloa. Se voi vaatia pysähtymistä, hiljentymistä, omien toiveiden ja tavoitteiden pohtimista sekä aikaa. Uuden suunnan, oivallusten ja ratkaisujen löytymiseen saattaa tarvita toisten tukea. Hiljalleen uudet tarinat vahvistuvat, vanhat siirtyvät taustalle. Lapsilla apuna on rajaton mielikuvitus. Lapset rakastavat tarinoita juuri sen takia, kun niissä on kaikki mahdollista. Voisiko näin olla myös todellisuudessa? Aina on mahdollisuus kirjoittaa uutta suuntaa, sivu kerrallaan.
Miia Lehtonen
Suunnittelija
« Edellinen kirjoitus: Mitä kaikkea mummon pitää jaksaa?
Seuraava kirjoitus: Erosta toipuminen kestää »