7 erilaista äitienpäivää

Blogi | 6.5.2016

Eläköön kaikki äidit ja erilaiset äitienpäivät!

Yksi

Tunnustus. En oikeastaan pidä äitienpäivästä. Se on vähän samanlainen kuin joulu – odotukset ovat kaikilla korkealla, pinna kireällä ja mikään ei koskaan suju niin kuin suunniteltu. Joulun pelastaa joulupäivä, jolloin kaikkien niiden petettyjen odotusten jälkeen saa viettää rötväpäivää, syödä edellispäivän rääppeitä, kulkea yökkärissä ja lukea kirjaa. Ei tarvitse suorittaa mitään.

Pahinta äitienpäivässä eivät ole omat odotukset, sillä niistä olen jo oppinut luopumaan. Pahinta ovat lapset, jotka yrittävät pinnistellä kaikin voimin ilahduttaakseen äitiä. Pienenä lapset uupuivat siihen, että yrittivät niin kovasti tehdä äidin päivästä täydellisen. Nyt teineinä he eivät oikein tiedä miten päin pitäisi olla, mitä tehdä ja lahjakin unohtui (itse tehtyä korttia en ole enää pariin vuoteen nähnyt). Pakotettu mukavuus ei ainakaan meidän perheessämme ole koskaan onnistunut.

Jos saan jonkun toiveen perheelleni esittää, niin olkoon se toive äitienpäivästä, joka muistuttaa joulupäivää – rötvätään, halitaan, mutustellaan herkkuja, minä saan lukea sängyssä yksin kirjaa, eikä missään nimessä ainakaan suoriteta mitään.

Kaksi

Äitienpäivästä tulee itselleni mieleen perinteinen kaava, jossa äiti herätellään aamupalalle lahjojen kera. Päivä vietetään muun perheen tekemällä lounaalla ja äiti saa nauttia valmiista pöydistä. Näin olen itse äitienpäivän viettänyt lapsuudesta lähtien. Omaa äitienpäivääni jatketaan vielä yhdessä suvun mummien kanssa eli päivä on hyvin perhekeskeinen.

Kolme

Aamu. Herään. Kuuluu lasten askelia, äänekkäitä kuiskauksia, kahvinkeiton ääniä. Ovi aukeaa rappukäytävään. Hetken päästä palaavat. Äänet keittiössä jatkuvat. En voi enää teeskennellä nukkuvaa. Äänet keittiössä muuttuvat hysteeriseksi nauruksi.

Minulle tuodaan tarjotin, jolla on kuppi kahvia kermavaahdolla ja jokin makea suklaakeksi. Sekä pieni maljakko, jossa törröttää äsken poimituista kukista pelkät varret, koska kissa oli syönyt kukinnot.

Tämä hetki korvaa ne aikaisemmat äitienpäivät kun toinen lapsista asui toisessa perheessä ja äitienpäivää vietettiin vain puolikkaana.

Neljä

Muistan lapsuudesta äitienpäivät aurinkoisina ja lämpiminä. Teimme sisarusten ja isän kanssa äidille pientä aamupalaa, saattoipa kakkuakin olla tarjolla. Veimme äidille itse nykerretyt kortit ja pienet lahjat herkkutarjottimen kera vuoteeseen. Äiti näytti aina kovin iloiselta ja liikuttuneelta meidän hassuista korteista.

Nyt kun minusta on itsestäni tulossa äiti, voin vain kuvitella miltä äitinä oleminen tuntuu. Ajattelisin että se on jotain sanoinkuvaamatonta, äärimmäisen syvää ja pakahduttavaa tunnetta. Että se täytyy kokea itse nahoissaan miltä tuntuu olla äiti, ja kuulla kun lapsi kutsuu sinua äidikseen. Siinä on jotain kaunista. Ehkäpä ensi vuonna äitienpäivänä tiedän jo jotain siitä tunteesta.

Viisi

Äitienpäivä on joka päivä.
Siksi voi mummon ja lasten kanssa huoletta sopia että ensi sunnuntaina ei tehdä mitään erikoista. Mennään vaikka pyöräilemään tai mökille.

Maailmani muuttui kun minusta tuli äiti.
Elämä ja äitiys on tässä ja nyt.
Minua tarvitaan. Usein.

Mieluiten nyt heti ja välittömästi.

Useimmiten kovaäänisesti.
Siksi otan tänäkin äitienpäivänä aikaa myös itselleni.
Hengitän ja muistutan itseäni että jälkeläisteni kärsimättömyys voi hyvin olla minulta perittyä.
Äitienpäivänä ei ole kiire.

Ollaan vaan, ihan rauhassa.

Kuusi

Sinä äitienpäivänä olin melkein äiti, odotin ensimmäistäni. Olimme seuraamassa Työläisäiti-patsaan paljastusta yhdessä oman äitini ja äidinäitini kanssa. Tunsin vahvasti kuuluvani ketjuun äitejä ja tyttäriä, ylpeyttä edeltävistä äideistä ja omasta äitiydestäni. Oli kaunis ja lämmin kevätpäivä, juuri sellainen kuin äitienpäivänä kuuluukin olla.

Paitsi ettei silmiin paistava aurinko ollut yhtään mukava juttu raskauspahoinvoinnin vaivaamalle. Eikä silmiä voinut kiinnikään laittaa, maailma alkoi pyörimään heti. Alaspäin katsellessa ei aurinko niin häikäissyt, mutta edessäni seisseen ihmisen vihreän hameen ja punaisten sukkahousujen yhdistelmä oli yhtälailla pahaa oloa pahentava.

Mutta sinnittelin tilaisuuden läpi. Olin vasta tulossa äidiksi, mutta nimenomaan äitiys oli se, jonka avulla sinnittelin. Niin äidit tekee, ne sinnittelee ja selviää mistä vaan.

Seitsemän

Tarhassa ja koulussa pidetään huolta siitä, että lahjat ovat yksinhuoltajaäidillekin valmiina äitienpäivänä. Niitä on ilo avata aamulla, sen jälkeen kun on itse muistanut muistuttaa, että tänään on se päivä! Tosin tänä vuonna vanhempi oli unohtanut tekemänsä kortin kouluun ja pienemmän lahjan unohdin ottaa mukaani tarhasta. Edellisenä iltana neuvon esikoiselle puuron tekemisen, koska hän haluaa tuoda aamiaiseni sänkyyn – äitienpäivä opettaa siis tärkeitä taitoja!

Päivän ohjelmavastuu on minulla itselläni. Äitinä olen tyytyväinen kun lapsillakin on kivaa, joten tehdään varmasti jotain mistä kaikki tykkää. Ja sitten otan ihan oman lepohetken, perustelen sen äitienpäivällä. Tosin lapseni tietävät muutenkin, että äiti on parempi äiti, kun se pitää huolta itsestään ja jaksamisestaan.

Hyvää äitienpäivää toivottavat Kasperin työntekijät tarinoineen <3