Perheen erotarinoita

Blogi | 12.8.2021

”Äiti ja isä pyysi meidät siihen sohvalle istumaan ja ne oli tosi vakavia. Luulin et joku on kuollut. Onneks se olikin vaan ero mistä ne kertoi.”

”Tähänastisen elämäni pahin hetki oli, kun erosta kerrottiin lapsille. Tuntui siltä, että heidän elämä iskettiin siinä pirstaleiksi. Ja myös oma tulevaisuus oli säröillä.”

”Kamala syyllisyys lasten puolesta, vaikka ero oli itselleni ainoa oikea päätös, ja uskon sen olleen hyvä ratkaisu myös lapsille.”

Erotarinoita on perheessä yhtä monta kuin on sen kokijoitakin. Tarinat syntyvät erilaisista havainnoista ja tulkinnoista. Ne rakentuvat eletyn elämän päälle, välillä huterasti keikkuen kuin jäälautta aalloilla, jota haparoivasti yrittää tavoittaa jalallaan päästäkseen eteenpäin. Välillä tukevasti kannatellen kuin kahden kiveen väliin kiilautuneena luottamuksena. Erotarinoita peilataan muiden kokemuksiin, ne muuttuvat ajassa ja niille annetaan erilaisia merkityksiä. Tarvitsemme tarinoita ja kertomuksia jäsentääksemme tapahtumia ja ymmärtääksemme myös itseämme osana tapahtumia. Kertomukset lisäävät omaa hallinnan tunnetta vaikeissa hetkissä, ja auttaa jäsentämään tapahtumia ja ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Aikuisilla on elämänkokemuksensa myötä usein kuvitelmia siitä, millaista elämä eron jälkeen tulee olemaan. Eroa on saatettu pohtia jo vuosia ennen sen tapahtumista. Silloinkin kun ero yllättää, on olemassa normeja, joihin voidaan tukeutua. Haetaan apua, selvitetään mitä asioita pitää hoitaa ja saadaan ystäviltä tukea. Ehkä joku aiempi kokemus parisuhteen päättymisestä on opettanut, että erosta huolimatta elämä voi olla vielä joskus hyvää, vaikka nyt sattuu. Aallot välillä keikuttaa jäälauttaa, mutta luottamus pinnalla pysymisestä on läsnä. On sinnikkyyttä odottaa aaltojen rauhoittumista ja kohdistaa katsetta horisonttiin.

Lapsen kokemus elämästä on aikuiseen verrattuna lyhyt, mutta toki se jo sisältää erilaisia kokemuksia pienikin elämä. Minkä päälle ja mistä aineksista lapset rakentavat omaa tarinaansa erosta? Lapset luovat tarinoita kokemistaan hetkistä ja tilanteista. He määrittelevät ja puntaroivat itseään osana tapahtumia, mikä muokkaa heidän identiteettiään ja käsitystä itsestään. Lapset tekevät tulkintoja vanhempien puheista, eleistä ja valinnoista, ja muodostavat kaikesta itselleen mielekkään kertomuksen.

Lapsen oman erotarinan kannalta on myös merkitystä sillä, millaisen roolin he itselleen siihen luovat. Kertooko heidän tarinansa heikosta jäästä, joka räsähtää minä hetkenä hyvänsä Kuoman alta ja vaarana on pudota jäiseen veteen. Syyllisyys siitä, että heikoista jäistä on aiemmin varoitettu, ja nyt on tehty jotain väärää kun tällaiseen tilanteeseen on jouduttu. Vai säilyykö luottamus siihen, että jää kantaa sen ritistessä askeleen alla, vanhempi antaa turvan.

Vanhempien ero on usein lapselle ensimmäinen iso kriisi tai muutos elämässä, ja se voi horjuttaa lapsen kokemaa turvallisuuden tunnetta. Parhaassa tapauksessa lapsilla on aiempia kokemuksia vanhempien tuesta ja avusta vaikeista asioista selviytymisessä. Erossa vanhemmista, joiden pitäisi auttaa, tuleekin usein ainakin hetkeksi ”ei toivottujen” muutosten aiheuttajia. Kunnes tarina saa ajan kuluessa lapsen mielessä taas uusia käänteitä ja sävyjä.

Tietäminen ja totuus on erotarinoissa aina subjektiivista. On kuitenkin tärkeää, että jokaisen tarina tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Hyvässä erotarinassa lapsi tietää, että ero ei ole hänen syytään ja hän saa rakastaa ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiin sekä muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin. Hän tuntee itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi erosta huolimatta. Ja tärkeintä tarinassa on loppu: vaikka jää joskus risahtelee askelten alla, luottamus selviytymiseen ja muiden apuun on tallella.

Salla Frisk
Lasten ja nuorten eroauttamisen asiantuntija


Haku