Blogi | 18.6.2020

VOIKUKKIA-toiminta selvitti Korona-tilanteen vaikutuksia huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten perheiden elämään. Teimme kyselyn, johon lasten vanhemmat vastasivat kesäkuun alussa arvioiden kuluneen kevään vaikutuksia. Kyselyyn vastasi 46 vanhempaa.

Poikkeuksellisella keväällä on ollut vaikutuksia vanhempien ja lasten välisiin tapaamisiin. 59% vastaajista kertoi, että tapaamisia oli ollut tavallista vähemmän. Tapaamisten ajankohtaa on myös siirretty (37% vastaajista) ja tavanomaista tapaamispaikkaa on jouduttu muuttamaan (30% vastaajista). Voidaan myös sanoa digiloikan tapahtuneen myös lasten ja vanhempien yhteydenpidon välillä, sillä 33% vastaajista kertoi, että lapsen tapaamisia oli korvattu videopuheluilla.

Vanhemmat kertovat, että muutokset tapaamisissa ovat vaikeuttaneet perheiden arkea monella tapaa. Yhteydenpito puhelimitse ja videopuheluin vaikeuttaa läheisyyden osoittamista. Niistä puuttuu halaukset, vierellä olo ja kosketus. Jotkut vanhemmat kertoivat, että tapaamisista sopiminen poikkeusoloissa yhdessä sijaisperheen kanssa oli työlästä ja vaikeaa ja yhteistyössä on ollut haasteita. Lastensuojelulaitoksissa joutui noudattamaan tiukkoja ohjeita tapaamisten aikana. Eräs vanhempi kertoi tavanneensa lastansa vain laitoksen pihalla. Osa vanhemmista koki, että Korona -tilannetta on käytetty myös syynä, ettei tapaamisia ole tarvinnut järjestää lainkaan, ne on vain peruttu. Tapaamisten peruminen, harventuminen ja korvaaminen digivälinein ei ole vaikuttanut pelkästään lapsen ja vanhemman väliseen yhteydenpitoon ja läheisyyden sälyttämiseen. Vanhemmat tuovat esiin myös huolen sijoitetutun ja kotona asuvien sisarusten välisen yhteydenpidon katkeamisesta. Myös toisenlaisia tarinoita kerrottiin, mutta vähemmän. Joissakin tapauksissa kotilomia jopa lisättiin tai tapaamiset jatkuivat normaaliin tapaan läpi poikkeuksellisen kevään ja rajoitustoimenpiteiden.

Poikkeuksellinen kevät on vaikuttanut myös vanhempien omaan tuen saamiseen. Yli puolet (52%) vastaajista kertoo, että heitä on tuettu vähemmän kuin tavallisesti ja lähes puolet (47%) kertoo, että tapaamisia on siirretty toiseen ajankohtaan. Osa vanhempien tukitapaamisista on myös hoidettu videopuheluin (36%). Vanhemmat kertovat vastauksissaan, että Korona- tilanne on ikään kuin pysäyttänyt kaiken. ”Kaikki on ollut jotenkin seis.” Jotkut kertovat, että tilanne on alkuvaiheen jälkeen kuitenkin parantunut, kun on löydetty uusia tapoja ja alun hämmennyksestä on selvitty. Merkittävää vanhemman omaan tukeen liittyvissä vastauksissa on se, että suuri osa vastaajista kertoo, ettei ole saanut ollenkaan tai juurikaan mitään tukea itselleen ennen Koronaakaan. ”Tukea on yhtä vähän kuin aiemminkin”- kirjoittaa eräs vanhempi.

Vanhempien kokemus on, että Korona-tilanteessa tietoa poikkeustilanteen vaikutuksista lapsen tapaamisiin ei ole saanut lainkaan (41% vastaajista) tai liian vähän (26%). Toisaalta osa vanhemmista koki saaneensa tietoa myös hyvin. Ne vanhemmat, jotka kokivat jääneensä tietoa vaille, olisivat halunneet tietoa aivan konkreettisista asioista, kuten mitä pitää huomioida liittyen tapaamisiin. Vanhemmat kokivat tiedonkulun ylipäätään vaikeutuneen poikkeustilanteessa, ei pelkästään tapaamisiin liittyen. He olisivat halunneet enemmän tietoa lapsen arjesta, koulunkäynnistä ja hyvinvoinnista sekä selkeitä suunnitelmia tapaamisten järjestämiseen.

Yhteistyö sijaishuoltopaikan tai sijaisperheen kanssa on koettu hyvin eri tavoin ja kertomukset vaihtelevat laidasta laitaan. 46% vanhemmista koki yhteistyö sujuneen hyvin tai riittävän hyvin kun taas 54% vanhemmista koko yhteistyön sujuneen välttävästi tai huonosti. Hyvin sujunutta yhteistyötä kuvaillaan molemmin puolisella joustavuudella, jossa sovitellaan yhdessä peruuntuneiden tapaamisten tilalle uusia, pohditaan muita keinoja pitää yhteyttä ja vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia yhdessä. Huonosta yhteistyöstä vanhemmat kertovat, että yhteydenpito on ollut etäistä, liian virallista, liian vähäistä tai olematonta. Muutamat vanhemmat kertovat, että kokevat yhteistyön vaikeutuneen nimenomaan koronatilanteen vuoksi. Aikaisemmin hyvänä koettu yhteistyö on vaikeassa tilanteessa tulehtunut ja pelätään, että tilanne ei korjaannu. Toisaalta on myös niitä kokemuksia, että hyvä aikaisemmin rakennettu yhteistyö sijaisvanhempien kanssa on kantanut myös poikkeusaikana.

Kevään aikana huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten vanhemmat ovat kokeneet vielä tavallista enemmän huolta omasta lapsestaan. Vastaajista 76% kertoo, että ovat olleet huolissaan lapsesta koronatilanteen aikana. Huolta on aiheuttanut luonnollisesti Koronaepidemia ja se, että lapsi ja läheiset aikuiset lapsen ympärillä (sijaisvanhemmat), pysyvät terveinä. Vanhemmat ovat olleet huolissaan lastensuojelulaitosten kyvystä suojella lasta tartunnoilta ja myös kyky huolehtia lapsesta, jos hän sitten kuitenkin sairastuu. Lastensuojelulaitosten tiukkojen ohjeistusten ja Huolta on aiheuttanut myös yhteydenpitoon ja tapaamisiin liittyvän matkustamisen riskit ja se, että otetaanko sijoitetun lapsen riskiryhmään kuuluminen tarpeeksi huomioon. Myös vanhemman oma riskiryhmään kuuluminen on huolestuttanut. Näiden lisäksi vastauksissa ilmenee huolta liittyen lapsen koulunkäyntiin korona-aikana. Vanhempia mietityttää, miten sijaishuoltopaikassa pystytään tukemaan lasta etäopiskelussa ja toisaalta huolta taas koulujen uudelleen avautumisesta loppukeväästä.

Poikkeuksellinen kevät rajoitustoimenpiteineen on vastauksista päätellen vaikuttanut huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten perheiden elämään paljon ja monella tapaa. Vanhemmilla on ollut runsaasti huolta ja kysymyksiä, joihin on pystytty vastaan lastensuojelupalveluissa ja sijaishuoltopaikoissa hyvin vaihtelevasti. Tiedonsaannin ja yhteistyön haasteet näkyvät vanhempien vastauksissa. Lohdullista on, että kertomuksissa on myös hyvää ja toimivaa. Hyvin rakennettu luottamuksellinen yhteistyösuhde vanhempien, sijaishuoltopaikan ja viranomaisten välillä näyttäisi tuovan turvaa ja helpottavan huolta myös poikkeustilanteissa.