Blogi | 10.2.2021

Tämä blogiteksti on osa lapsi- ja perhejärjestöjen yhteistä Anna ääni lapselle- kampanjaa ja on julkaistu alunperin Lastensuojelun Keskusliiton Anna ääni lapselle sivustolla.

Vanhempien ero on aina valtava elämänmuutos lapselle. Muutoksen suuruus riippuu paljon siitä, kuinka perheen arki asettuu eron jälkeen. Vanhemmat ovat usein huolissaan eron vaikutuksista lapseensa ja haluavat tehdä lapsen kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa nostetaan esiin lasten näkökulmaa vanhempien erotessa ja sitä, kuinka kunnan poliittiset päätökset vaikuttavat vanhempien mahdollisuuksiin tehdä lapsen kannalta parhaita ratkaisuja eron jälkeen.

Lapsille on tärkeää, että vanhemmat asuvat eron jälkeen mahdollisimman lähekkäin. Se, että vanhemmat asuvat kävelymatkan päässä toisistaan tarkoittaa lapselle mahdollisuutta kyläillä toisen vanhemman luona helposti. Se tarkoittaa kahden kodin lapsille sitä, että he voivat tavata kavereita ollessaan kumman tahansa vanhemman luona. Lähekkäin asuminen myös helpottaa vanhempien arkea, kun lasta ei tarvitse kuljettaa pitkää matkaa kouluun tai päiväkotiin.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuntojen ollessa kalliita lähekkäin asuminen ei aina ole vanhemmille taloudellisesti mahdollista. Heillä ei välttämättä ole varaa jäädä asumaan lapselle tutulle asuinalueelle, tai toinen vanhemmista voi joutua muuttamaan sellaiseen asuntoon, jossa lapsella ei ole omaa huonetta tai tilaa. Niin asuinalue kuin kodin kokokin vaikuttavat vahvasti siihen, voiko lapsi vuoroasua molempien vanhempien luona. Lapset kertovat, kuinka kaukana asuvaa vanhempaa on ikävä ja toivoisivat voivansa tavata vanhempiaan usein ja joustavasti. Kallis asuminen ja vuokra-asuntojen vähyys laittaa perheet äärimmäisen eriarvoiseen asemaan ja vähätuloiset perheet kantavat arjessaan varakkaita perheitä suurempaa taakkaa.

Lapset kertovat myös, että pahinta vanhempien erossa on joutua kuuntelemaan vanhempien riitelyä. Lapset ovat usein hyvin huolissaan vanhemmistaan ja siitä, kuinka he pärjäävät. Tällä hetkellä vanhemmille tarjottava tuki erotilanteessa on usein riittämätöntä. Vanhemmat kaipaisivat ulkopuolista ihmistä, kenelle puhua ja tämän kaltainen tuki vähentäisi riitoja kotona. Valitettavasti perheneuvontaan, parisuhdeterapiaan ja lastenvalvojille on usein pitkät jonot. Parisuhdekriisin keskellä ei auta, että tukea saa kuukausien päästä. Sitä pitää saada heti, jolloin siitä hyötyy niin lapset kuin aikuiset.

Myös lapset kaipaavat tukea vanhempien erotessa. Lasten voi olla vaikea puhua vanhempien eron aiheuttamista tunteista omille vanhemmilleen. Kysyttäessä lapsilta, tuntevatko he oman koulun kuraattoria, on vastaus usein ei. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että kuraattorien määrää kouluissa saataisiin lisättyä niin, että he ehtisivät tutustua kaikkiin lapsiin. Tällöin lapsen tarvitessa tukea olisi kuraattorin tapaaminen mahdollisimman helppoa.

Kuntien tulisi huolehtia siitä, että perheillä on mahdollisuus tehdä lasten kannalta parhaiksi katsomiaan päätöksiä taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Ennen kaikkea kuntien tehtävänä on turvata riittävät matalan kynnyksen palvelut niin lapsille kuin vanhemmille.

Reetta Toivonen
Asiantuntija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry