Blogi | 17.6.2021

Mitä lastensuojelussa pitäisi muuttaa? Ensimmäisenä ajatuksiini tulee resurssit ja kiire. Ajatusta pidemmälle vietynä, mieleeni kuitenkin tulee lastensuojelun avaruus. Kaikki asiakkaat, työntekijät, tilanteet, palvelut ja siinä kaikessa navigoiminen sisältää niin monta eri mahdollisuutta. Yksinkertaisesti ei vain ole olemassa yhtä karttaa, jolla löydetään perille. Tässä blogissa kerron Kokemuskornerissa vanhempien nostamia huomiota, jotka voisivat auttaa matkan teossa.

Olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Suoritan viimeistä harjoittelua Kasper ry:lle. Päätehtäväni oli toteuttaa kehittämistoimintaa, joksi valitsin Kokemuskornerin kehittämisen. Toiminnassa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen vanhemmat voivat osallistua verkossa matalla kynnyksellä keskustelemaan kokemuksistaan sekä pohtimaan yhdessä, mikä toimii ja mitä voisi vielä parantaa.

Lastensuojelua on tutkittu paljon. Siinä olevia palveluja ja menetelmiä on kehitetty eteenpäin. Se kyllä toimii lähtökohtaisesti. Siitäkin vanhemmat kertoivat Kokemuskornerissa. Lastensuojelun ongelmakohtiakin tunnetaan hyvin. Silti huonojen kokemusten kuuleminen on kuin isku vasten kasvoja. Vanhempien kertomien puutteiden korjaamiseksi ei tarvita ihmeitä, riittäisi kun työntekijät vain ”avaisivat suunsa”.

Yksi ongelmakohta, jossa suun avaaminen auttaisi on lastensuojelun alkaminen. Tarinoissaan vanhemmat toivat esiin, kuinka kriisitilanteissa he jäävät helposti yksin. Onnekkaimmat saavat puhelinnumeron, johon voi tarpeen tullen soittaa. Etenkin asiakkuuden alussa tiedon saamiselle on erittäin kova tarve. Toisinaan on tapauksia, missä koko perhe ei saa tarvitsemaansa tukea. Koska keskitytään vain lastensuojelun asiakkuudessa olevan nuoren tuen tarpeisiin. Luonteeltaan lastensuojelu on hyvin herkkä ja monet kohdattavat asiat liittyvät vahvasti yksilön identiteettiin. Minkä takia vanhemmat toivoivatkin inhimillistä kohtaamista.

Jos vanhempien tarinoiden kokonaisuutta pitäisi kuvata sanoin, se olisi kuin peruskoulun käyminen ilman luokkatovereita tai opettajaa. Ei ole harvinaista, että lastensuojelu alkaa yllättäen tai pidemmässä asiakastilanteessa tapahtuu yllättävä muutos. Näissä olosuhteissa tarvittava tieto, josta ei ennalta tiedä mitään, tulee omaksua hyvin nopeasti. Oma tilanne ja tunteet tulisi ymmärtää hetkessä, puhumattakaan niiden käsittelystä. Kuulostaa kohtuuttomalta jäädä tilanteessa yksin, kun muutenkin on haastava tilanne. Mikäli jostain päätöksestä on eri mieltä, niin muutoksen hakemiselle on aikaa 30 päivää.

Mitä viestejä välittäisin eteenpäin Kokemuskornerista ja vanhempien tarinoista? Ammattilaista muistuttaisin, miten tilanteisiin ei ole olemassa valmista ja nopeaa ratkaisua. Pitää pystyä pysähtymään ja muodostaa se yhdessä perheen kanssa. Vanhemmalle sanoisin kuten monet Kokemuskorneriin osallistuneet vanhemmat, että ota apu vastaan. Mikäli jokin tekstissä nousseista asioista ei toteudu kohdallasi, sinulla on oikeus niihin ja jos se ei pyytämällä toteudu, vaadi sitä. Muut lukijat haastaisin pohtimaan, miten sinä suhtautuisit, jos saisit tietää jonkun lähipiiristäsi olevan lastensuojelunpalvelujen piirissä. Tukisitko läheistä, joka hakee apua haasteisiinsa vai ihmettelisitkö miksei hän pärjää itse?

Haluan vielä kiittää Kokemuskorneriin osallistuneita vanhempia, kallisarvoisista näkökulmistaan. Lastensuojelun haasteiden kohtaaminen vaatii vanhemmalta ehdottomasti paljon sisukkuutta. Vielä hämmästyttävämpää on, miten teiltä löytyy vielä voimia ja halua puhua kokemuksistanne sekä vaikuttaa palveluihin, jotta muiden ei tarvitsisi kokea ylimääräisiä haasteita. Olethan sinä lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen vanhempi jo tuonut näkemyksesi, mitä lastensuojelussa pitäisi huomioida. Voit tehdä sen vastaamalla kyselyyn:

Tieviittoja lastensuojeluun -Kysely lapsensa kautta lastensuojelun kokeneille vanhemmille https://link.webropolsurveys.com/S/6150A214F8F66DF3

Joonatan Sukava, Sosionomiopiskelija