Miten kohdata hullu?

Blogi | 27.6.2016

Kohtaamisen taito. Siitä puhutaan nyt paljon. On kursseja ja koulutuksia. Miksi toisen ihmisen kohtaaminen on niin vaikeaa, että sitä pitää erikseen opetella? Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset törmäävät monenlaisiin tilanteisiin omassa työssään. Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma luennoi persoonallisuushäiriöisten ja väkivallalla uhkailevien kohtaamisesta auttamistyössä.

Tekniset ohjeet olivat selkeitä. Älä jätä työkaveria yksin. Järjestä huoneet niin, että niissä on pakotie, sekä sinulle että asiakkaalle. Älä pidä esillä mitään millä voi vahingoittaa itseään tai toista. Tarjoa alhaisesta verensokerista kärsivälle humalaiselle tuoremehua (muovimukista!). Kerro mitä teet ja mitä välineitä käytät. Psykoosissa olevalle korvantutkimusväline voi näyttää sädeaseelta.

Lauerman perusviesti oli kuitenkin tämä: ole ihminen ihmiselle. Esittäydy ja kuuntele. Muista, että uhkailija on aina huonommassa asemassa kuin sinä itse. Hänellä on enemmän (koettuja) vihamiehiä kuin sinulla. Ole tasa-arvoinen autettavan kanssa. Tarjoa vaihtoehtoja valittavaksi. Tarjoa asiakkaalle myös perääntymistie ilman häpeää.

Onko kohtaamisessa aina kyse vallankäytöstä? Sossun ja lääkärin tapauksessa näin on varmasti. Vastaanotolle tullaan vain silloin, jos jokin on pielessä ja tarvitsen apua. Mieti vaikka itseäsi hammaslääkärin tuolissa tai Kelan tiskillä. Kyllä siinä aika avuton olo on, vaikka olisi miten varma asiastaan. Valta-asemia esitetään myös arjessa: kumpi väistää, kuka saa aloittaa kahvipöydän kakun. Onko kohtaaminen siksi niin vaikeaa? Jokaisessa uudessa tapaamisessa ihmisten järjestys haetaan uudestaan. Painolastina itse kunkin menneet kokemukset ja itsetunnon kolaukset.

Viranomaiset ovat kohtaamisissa hankalassa yläkynnessä: on valta määrätä hoitoon tai olla kirjoittamatta reseptiä, on valta siirrellä perheenjäseniä kodista toiseen. Näitä tosiasioita ei saa peittoon millään koristelulla. Kohtaamistilanne on aina epäreilu. Vastaanotolla uhkaileva asiakas voi hyvästä syystä kokea auttajan vallan väärinkäyttäjänä. Silloin raivo kohdistuu auttajan rooliin, ei auttajaan itseensä.

Jos kerran valtarakenteita ei pääse pakoon, mitä sitten voi tehdä? Lauerman mukaan omaan avuttomuuteen kohdistuva huumori voi laukaista tilanteen. Avuttomuutta ja huonommuutta kokeva potilas voi rentoutua paljon, jos auttaja tuo lempeästi esiin oman epävarmuutensa. Ihmisiähän tässä ollaan, ei jumalia. Auttajan itsetuntemus on kaiken A ja O. Pitää tajuta, että uhkailluksi tai huijatuksi tuleminen vaikuttaa aina omaan reagointiin ja kykyyn jatkaa hoito- tai asiakassuhdetta. Ole tietoinen omista tunteistasi. Älä tee toisen elämään vaikuttavia ratkaisuja ensireaktiosi perusteella.

Miten siis kohtaat hullun? Lempeästi ja rauhallisesti, avoimesti pohtien ja yhdessä ratkaisuja etsien. Pitäisikö oikeammin kysyä: miten kohtaat ihmisen.

Hanna Hägglund
suunnittelija

Lähteenää käytetty: Hannu Lauerma, Persoonallisuushäiriöt ja väkivaltauhan kohtaaminen työssä. Tehyn verkkoluento 6.4.2016 www.tehy.fi