Katselimme toimistolla erään nuoren erovertaisryhmässä askartelemaa tarinaa omasta perheestään ja vanhempien erosta. Tarinassa eroja ei ollut vain yksi, vaan vanhemmat olivat molemmat suunnillaan löytäneet uuden kumppanin, saaneet lapsia ja eronneet tästä kumppanista. Sen jälkeen he olivat taas löytäneet uudet kumppanit. Nuori oli siis käynyt läpi omien vanhempiensa eron ja kaksi uusperheen eroa ja hänellä oli ollut useita erilaisia perhemuodostelmia.

Perheet ovat häilyviä. Ne ovat jatkuvassa muutoksessa, muodostuvat jonkinlaisiksi, hajoavat ja muodostuvat uudenlaisiksi. Saman perheen jäsenillä voi olla eri käsitys siitä kuka omaan perheeseen kuuluu. Kun puhumme perheistä, mistä oikein tänä päivänä puhumme?

Joulu on tulossa. Se on juhlista meillä ehkä perhekeskeisin. Aikuisetkin lapset saattavat viettää joulua omien vanhempiensa kanssa. Parhaimmillaan suku ja perhe kokoontuu yhteen iloisissa merkeissä, mutta toisinkin voi olla. Jouluun tiivistyy paljon täyttymättömiä odotuksia ja toisinaan perheen tiivis yhdessä olo laukaisee myös pahaa oloa. Jotkut taas kärsivät yksinäisyydestä. Toiset juovat liikaa, joillain käynnistyy perhehelvetti. On hyvä muistaa, ettei joulu ole kaikille iloinen yhdessäolon juhla. Mutta se on sitä monille ja siihenkin saa keskittyä.

Perheiden ja sukujen yhteen kokoontuminen haastaa monia perhesuhteita. Aina ei ole mahdollista kaikkien olla ja viettää joulua yhdessä. Miten silloin rakennetaan joulumieltä? Onneksi siinä missä perinteinen käsitys ydinperheestä on muuttuva ja muuttunut, ovat erilaiset perinteetkin sellaisia, että aina voi luoda uusia. Joulussa on myös se hyvä puoli, että juhlapyhiä on monta päivää. Monet perheet viettävätkin aaton, joulupäivän ja Tapaninpäivän eri sukulaisten tai perheiden kanssa. Kaikille riittää jokin päivä.

Perheenjäseniään ei aina pääse itse valitsemaan, mutta jokaisella on oikeus määritellä itse oma käsityksensä perheestään. Jos ei muuta, niin omassa sydämessään. Joulun kohdalla voi olla vähän sama, että omat toiveet jäävät muiden perheenjäsenten ja sukulaisten toiveiden jalkoihin. Kannattaa miettiä mikä itselle on kaikista oleellisinta joulussa ja pyrkiä pitämään siitä kiinni. Itselläni jouluun kuuluu ehdottomasti italiansalaatti, graavilohi, haudoilla käyminen ja lahjojen avaaminen. Kaikki muu voidaan jättää pois. Tänä vuonna lapseni ehdottivat, että mitä jos avattaisiinkin lahjat jo aamulla, kun koko päivä on yleensä sellaista odottelua. Emme ole vielä päättäneet teemmekö lasten toiveiden mukaan, mutta harkitsen kyllä vakavasti, koska miksi emme haastaisi perinnettä ja tekisi välillä toisin?