Blogi | 7.6.2023

Kasper järjesti 16.5. nyt jo kolmannen kerran perheiden päivän seminaarin. Miksi seminaarin teemana oli vuorovaikutustyö ja mitä ihmettä kuihtuneilla kukilla on tekemistä minkään kanssa? Kolmeosaisessa “Mitä minä kertoisin tästä kollegoille”-kirjoitussarjassamme pääset lukemaan mitä seminaarissa puhuttiin.

Mitä minä kertoisin tästä kollegoille? – osa 1

• IHMINEN = VUOROVAIKUTUS. Vuorovaikutus on kaikkea mitä olemme ja teemme; se on yhteyttä muihin ihmisiin ja maailmaan. Me reagoimme olemassaolollamme toisiimme jatkuvasti kaiken aikaa kaikilla tasoilla. Etenkin ihmisten kanssa tehtävässä työssä kaikki lähtee liikkeelle yhteydestä toiseen ihmiseen.
• Ensimmäinen puhujamme, psykiatrinen sairaanhoitaja ja työnohjaaja Sanna Nylund kertoi kokemuksista ympäristössä, jossa asiakkuus ei aina ole oma valinta. Tässä nostoja Sannan esityksestä.
• LUOTTAMUS. Asiakassuhteen alkaessa keskity luottamuksen rakentamiseen. Ilman luottamusta on hyvin vaikeaa työskennellä vaikuttavasti. Työntekijä on aina se, jolla on tilanteessa enemmän valtaa, jolloin hänen tulee olla tilanteessa aloitteellinen ja ansaita asiakkaan luottamus. Sote-työssä työn vaikuttavuus syntyy luottamuksesta asiakkaan ja työntekijän välillä.
• SELVIYTYJÄN AIVOT. Maailma on kehittynyt paljon viimeisten 200 vuoden aikana, mutta ihmisen aivot eivät. Meillä on edelleen loistava kyky nähdä uhkia enemmän kuin mahdollisuuksia, ja muistaa negatiivinen paremmin kuin positiivinen. Vuorovaikutustyössä tämä näkyy mm. asiakkaan taistele-tai-pakene-järjestelmän aktivoitumisena tilanteissa, jotka asiakas kokee uhaksi. Tämä on ihmisen luonnollinen reaktio, ei kiusantekoa. Ihmisen vireystilan tunnistaminen ja sanoittaminen, traumatietoinen työskentely ja biologian tuntemus auttaa työntekijää tekemään tilanteista asiakkaille turvallisempia, jolloin yhteyden muodostaminen on helpompaa.
• MUUTOS LÄHTEE SINUSTA. Loppujen lopuksi ainoa ihminen, kenen käytökseen voit todella vaikuttaa, olet sinä itse. Jos toivot toiselta osapuolelta muutosta käytöksessä, muuta omaa käytöstäsi. Jos vuorovaikutus on hankalaa, kokeile muuttaa omaa tapaasi olla vuorovaikutuksessa. Ihmiset ovat kaikilla tasoilla koko ajan yhteydessä toisiinsa, jolloin tekemäsi muutokset pakottavat myös toisen osapuolen muuttamaan omaa käytöstään.

---

Mitä minä kertoisin tästä kollegoille? – osa 2

• OVATKO TARINAT TOSIA? Oletteko joskus miettineet, miksi tarinat kiehtovat ihmisiä niin paljon? Ihmisen kyky käsitellä todellisuutta on rajallinen, mutta kun avuksi otetaan mielikuvitus, pystymme luomaan uskomattomia maailmoja ja kuvittelemaan vaihtoehtoisia todellisuuksia. Niin kauan, kuin ihminen on kommunikoinut puhumalla, ihminen on myös kertonut tarinoita. Nuotion ympärillä kerrotut tarinat ovat osittain siirtyneet suoratoistopalveluiden puolelle, mutta edelleen keskeinen osa olemistamme on ymmärtää itseämme, toisiamme ja maailmaa niin keksittyjen kuin tosielämän tarinoiden kautta.
• ELÄMÄ=TEATTERIA. Q-teatterin tarinateatteri Hyvä Kätilö oli tämän vuoden seminaarimme musta hevonen. Jos tarinateatteri ei ollut ennestään tuttu konsepti, saattoi teatteri kesken seminaariohjelmiston tuntua hieman yllättävältä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ammattinäyttelijät tekevät kiireisen sote-ammattilaisen arjen niin todentuntuiseksi, että voit fyysisesti tuntea asiakasjonon paineen omilla harteillasi, ymmärrät mikä voima teatterissa on.
• ITSENSÄ NÄKYVÄKSI TEKEMINEN ON ROHKEUTTA. Tarinateatterin kantava voima olivat tapahtumassa mukana olleet vanhemmat, jotka avasivat elämänsä kipeimpiä kokemuksia yleisön edessä. Eräs vanhempi pääsi näkemään, kun hänen lapsensa ikävä tehtiin tarinateatterin keinoin eläväksi silmien edessä. Vaikka tarinan hullunkurisuus ja traagisuus vuoroin itketti ja vuoroin nauratti, pystyi varmasti jokainen paikalla ollut kokemaan miten uudelleen näyttelyn keinoin lapsen ikävä ja äidin suru muuttuivat lavalla todeksi. Tunteet ovat keskiössä, kun puhutaan ihmisiä muuttavista kokemuksista ja sen takia teatteri tai taide laajemminkin voi avartaa omaa ajatteluamme hetkessä enemmän kuin vaikkapa monen vuoden opiskelu.

---

Mitä minä kertoisin tästä kollegoille? – osa 3

• YHTEYDESSÄ. Seminaarimme ydinajatuksena oli tarjota uusia näkökulmia kaikelle sille, mitä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu. Kestävän hyvinvoinnin asiantuntija ja professori Arto O. Salonen laajensi omassa puheenvuorossaan ajatuksiamme vielä ihmiskuntaa paljon laajemmalle tasolle. Miksi puhua vain yhteydestä ihmisten välillä, kun tosiasiassa koko ympäröivä maailmamme on rakentunut niiden yhteyksien varaan, joita meillä on koko elolliseen ja elottomaan luontoon? Seuraavaksi nostoja Arton puheenvuorosta.
• IRRALLISUUDESTA MAAILMAN OSALLISUUTEEN. Maailman onnellisimman kansan nykyvitsaus on irrallisuuden kokemus omasta itsestä ja yhteisöstä. On tosiasia, ettei meidän olemassaolollamme ole universaalisen kokonaisuuden kannalta juuri merkitystä. Jos hiekkarannalta poistaa yhden hiekanjyvän, muuttuuko ranta? Ehkä ei. Tästä huolimatta ei meillä kai ole ihmisinä muuta mahdollisuutta, kuin pyrkiä tuntemaan itsemme tarkoituksenmukaisiksi. Yksi tapa suhtautua maailmaan on nähdä ihminen ja itsensä tasa-arvoisena osana elollisen ja elottoman luonnon kokonaisuutta. Vaikka emme sure kuihtuvia kukkia samalla tavalla kuin suremme eläimien tai ihmisten menetystä, ovat kukat ja kasvit kuitenkin oman olemassaolomme kannalta olennaisia. Kun katsot ympärillesi, tarkkaile minkä kaiken kanssa voit kokea yhteyttä ja mihin kaikkeen voit tulla osalliseksi.
• ANNETAAN TOISILLEMME KOKEMUS AINUTLAATUISUUDESTA. Yksi olemassaolon tarkoituksista on auttaa itseä ja toisia havaitsemaan ne yhteydet, joiden kautta olemme kytkeytyneet maailmaan. Jokainen kokemus, havainto ja yhteys voi avata uuden merkitysnäkökulman omaan elämään. Monille asioille ja olosuhteille emme voi mitään, mutta ajatuksiltamme olemme vapaita. Voimme valita ne asiat, joihin kiinnitämme huomiomme ja joihin emme. Voimme valita ne kohtaamiset, joille annamme merkityksen ja joille emme. Voimme valita autammeko ihmisiä näkemään mahdollisuuksia vai emme.