Toivo ja Onni
Musta marraskuu on nähtävästi vallannut itselleen myös joulukuun tontin, ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Se työntää kylmät, märät, niljakkaat sormensa ja varpaansa väärälle reviirille. Moni kokee toivonsa häviävän mustan sateen mukana. Pimeässä on vaikea nähdä onneansa.
Ajattelen, että marraskuulla on paikkansa ja merkityksensä. On tarpeen sammuttaa valot ja hidastaa. On tarpeen haudata kesän kepeys ja syksyn väriloisto. On tehtävä töitä, on koettava arki, on puurrettava, jotta voi kokea iloa, valoa ja vapautta. Ilman arkea, ei juhla tunnu miltään. Ilman marraskuuta ei Joulun odottaminen tuntuisi samalta ja joululoman viimein koittaminen niin mahtavalta. Marraskuu hoitaa likaisen työn, eikä saa moneltakaan kiitosta. Marraskuu on kuin rivityöntekijä suuressa firmassa. Ilman häntä, ei tulosta tapahtuisi, mutta joku näyttävämpi vie kunnian ja paistattelee parrasvaloissa tilikauden päättyessä. Marraskuu on perheen äiti, jonka viikkaamat liinavaatteet, lattioilta keräämät sukat, kuuraamat vessan peilit, varaamat neuvola-ajat ja lasten kaverisynttäreille hankkimat lahjat jäävät huomaamatta.
Nyt kun Joulu on jo aivan ovella ja joulukuukin reilusti yli puolenvälin, voisi marraskuu jo vihdoin saada hommansa hoidetuksi ja tehdä tilaa uudelle. Joulukuun reviiri on varattu puhtaalle valkealle lumipeitteelle, tuikkiville valoille ja hurmaaville tuoksuille. Tervetuloa vaan joulukuu! Kerää kaikkien kiitokset ja ylikuormita aistit. Levitä valoa, väriä, laulua, naurua, lahjontaa ja lepoa. Tuo toivoa sitä tarvitseville ja onnea kaikille. Muista meitä kaikkia marraskuun muotokuvia. Älä jätä ketään yksin (ellei hän niin itse toivo).
Toivon kaikille Onnellista Joulua <3
Sanna Hämäläinen
VOIKUKKIA-toiminnan asiantuntija
VOIKUKKIA-toiminta viettää joululomaa 23.12.2019–6.1.2020.
Onnellista ja toiveikasta joulua koko VOIKUKKIA-tiimiltä!
« Edellinen kirjoitus: Muuttuvat perheet haastavat jouluperinteet
Seuraava kirjoitus: 101 kirjettä »