Blogi | 13.4.2021

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi, kun pääsin palkkatuella kuntani lastensuojeluun tukihenkilötoiminnan pilottikokeiluun. Ahaa elämys tukihenkilönä olemisesta tuli jo puolivuotta ennen sitä saunan lauteilla, kun olin epävirallisesti tapaillut erästä äitiä. Kävimme usein uimahallissa vesijuoksussa. Siellä oma sisäinen lamppu syttyi ajatukselle: ”Miksen voisi mennä lastensuojeluun tukihenkilöksi? Olla rinnalla kulkija, tsemppari, tukihenkilö, ihminen ihmiselle, aidosti läsnä, omana itsenään.” Mietin, että ei tarvitse olla mikään kouluja käynyt, vaan se yhteinen kokemus lapsen huostaanotosta riittää. Sitä tunnetta ei koulunpenkiltä saa.

Omat rajat ja sinut oman tarinan kanssa

Tukihenkilönä työskentelyn olen rajannut itselleni, etten osallistu palavereihin mukaan. Tsemppaan tuettavaa tulevaan koitokseen. Käymme yhdessä läpi mitä pitäisi kysyä ja muistaa. Sekä sen jälkeen jälkipuinti, miten se meni tai miltä tuntui. Itse en halua olla puun ja kuoren välissä, sen takia suojannut itseni näin, että jaksan. Enkä ole mikään lakimies, ei minun tarvitse tietää kaikkia lakipykäliä. Jos tuntuu et on tarvetta, niin ohjaan eteenpäin, mistä saa semmoista apua. Koen tärkeämmäksi olla arjessa mukana erilaisin konstein. Kuunnella, etsiä yhdessä voimavaroja, miten selviytyä ja jaksaa eteenpäin. Usein riittää et tuettava tietää, et toinenkin on kokenut saman ja sille uskaltaa reilusti jutella oikeilla nimillä eikä se tuomitse. ”Tulee tunne, et ollaan samassa veneessä.”

Tukihenkilön on myös itse oltava sinut oman tarinan/kokemuksen kanssa. Ei ole hyvä lähteä tukemaan, jos itsellä vielä prosessi kesken. Ettei osat käänny ympäri. Itse olen saanut apua Rosen-terapiasta ja VOIKUKKIA-vertaistukiryhmästä. Ystävät ovat myös olleet tärkeitä matkanvarrella, sekä musiikin kuuntelu. Musiikki ja laulujen sanat koskettavat ja saa itkeä omaa pahaa oloa pois.

Kaikkea maan ja taivaan välistä

Kaikenlaista olen tehnyt tuettavien kanssa: Kuuntelua, lenkkeilyä, kahvittelua, syöpöttelyä, vesijuoksua, kirppari kierroksia, leipomista, ruuan laittoa, hierontaa, aarrekartan tekoa, lapsen synttäreihin valmistelua alusta alkaen, ruokakirjan tekoa… Olen opettanut sukan kutomista, on käyty kirkko konsertissa ja KELA-asioilla. On myös shoppailua sekä eri kulttuureihin tutustumista. Eli kaikkea taivaan ja maan välistä. Mitä yhdessä on vaan keksitty. Keskustelutkin menee laidasta laitaan. Ei puhuta pelkästään huostaanotosta, vaan kaikesta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Parisuhteesta, työstä, lapsuudesta, taloudellisista asioista, harrastuksista, ystävistä, mistä vaan. Toisille riittää 1-2 tapaamista toisille taas puolivuotta tai ihan parivuottakin meidän yhteiseloa. Toiset vielä soittelevat vuosien jälkeenkin kuulumisia. Itse teen tätä oman päätyön lisäksi. Ja saan tapaamisista sovitusti palkkion.

Itsestä huolehtiminen on tärkeää

On tärkeätä kuunnella myös omia voimavaroja, et jaksaa auttaa muita. Omien rajojen vetäminen silloin, kun tuntee, et menee liian lujaa, osaa myös pitää paussia. Itsellä huomaa, kun nukkuminen alkaa olla pätkittäistä ja kiire on joka paikkaan, eikä aika meinaa riittää. Siinä vaiheessa on alettava luovimaan ja miettiä mitkä asiat on oikeasti tärkeitä itselleni ja jarruteltava menoa. ”Kuningatar” -hieronnat ystävän kanssa viikoittain auttaa pysähtymään ja hiljentymään. ”ihan parasta” Viikonloput ja lomat miesystävän kanssa nauttien matkustelusta ja ruuanlaitosta auttaa jaksamaan minua eteenpäin. Otan rohkeasti omaa aikaa.

Kaipaisin, että minulla tukihenkilönä olisi taustatukena joku ammattilainen, jolle olisi helppo kilauttaa tarpeen tullen ja jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia hankalista kysymyksistä. Tukihenkilöitä ei saisi jättää yksin.

SOIHTU-valmennuksella varmuutta ja uusia näkökulmia

Itse koen, et olen ollut monelle se Valo, uskon ja toivon tuoja. Sen takia olen osallistunut nyt SOIHTU- valmennukseen. Valmennuksen toivon laajentavan osaamistani tukihenkilönä ja voin myös jakaa kokemuksiani muille ja muiden kanssa.

Kaikki rohkeasti mukaan, joka kokee oman roihun palavan ja jaksaa jakaa sitä muille, jonka lyhty on vielä sammunut, eikä jaksa omaa valoa kantaa.

“Kuningatar -Taina”

Kirjoittaja on mukana lastensuojelun kokemusvanhemmille tarkoitetussa SOIHTU-valmennuksessa.