Hyvää sijaishuollon juhlapäivää!
(päivän harjoittelun jälkeen se tuntuu jo aika lailla yhtä luontevalta kuin ”Hyvää joulua”)
Tänään vietetään ensimmäistä kertaa Suomessa sijaishuollon juhlapäivää. Päivästä ja sen taustasta voi lukea lisää täältä, mutta päivän tarkoituksena on osaltaan olla toteuttamassa unelmaa siitä, että jokainen lapsi sijaishuollossa kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia.
Tarkoitus ei ole lakaista epäkohtia piiloon, vaan nostaa esiin kaikkea sitä hyvää, mitä sijaishuollossa epäkohdista ja puutteista huolimattakin tapahtuu.
Voidaanko tuo unelma toteuttaa juhlimalla ja onnistumisia esiin nostaen? Tämä on vähän mietityttänyt viime viikkoina. Jotenkin on ollut hankalaa löytää kulmaa, joka tuntuisi juhlalta. Siis ennen tätä viikkoa.
Tänään olin Tampereella järjestetyssä Hyviä juttuja sijaishuollosta-seminaarissa, jossa oli esillä muun muassa sijaishuollon laatukriteerit ja Sirkka Rousun johtama Onnistumisten tekijät-tutkimus. Varsinaisen ohjelman lisäksi kohtasin monesta suunnasta sijaishuoltoa katsovia ihmisiä ja kävin yllättäviäkin keskusteluja tämän päivän merkityksestä. Jo lounaaseen mennessä olin tullut siihen tulokseen, että juhlimisen arvoinen on sekä jokainen lapsi ja nuori sijaishuollossa että heille/heidän poluilleen/heidän kanssaan onnistumisia tuottavat aikuiset!
Me voimme juhlia sitä mikä on hyvää. Ja kun harvan ihmisen elämä on pelkkiä onnistumisia varsinkaan sijaishuollossa, niin sitä tärkeämpää on pysähtyä onnistumistenkin äärelle.
Iltapäivän pajassa kirjoitimme kirjeitä onnistumisista niin itsellemme kuin sijaishuollossa asuville tai asuneille nuorille. Pysähdyin ja kirjoitin omalleni.
Hyvää ei voi lisätä näkemällä vain huonoa. Hyväkin täytyy tunnistaa. Se auttaa jaksamaan ja se auttaa jälkikäteen näkemään asiat mittakaavassa.
Sijaishuollon juhlapäivä on myös osoitus siitä, miten pienestä siemenestä voi kasvaa lyhyessäkin ajassa jotain isoa ja merkittävää. Todellakin toivon, että tapa saadaan juurtumaan: ensi vuonna voin sitten intoilla jo enemmänkin!
Mareena Heinonen
« Edellinen kirjoitus: 101 kirjettä
Seuraava kirjoitus: Intohimoista ja asiakaslähtöistä työtä New Yorkin malliin »