”Jokainen meistä on yhtä arvokas” – Inhimillinen kohtaaminen lastensuojelussa

Blogi | 4.10.2021

”Ihminen kohtaisi toisen ihmisen aidosti ja arvostaen. Jokainen meistä on yhtä arvokas!!” Näin tiivisti eräs vanhempi toiveensa inhimillisestä kohtaamisesta lastensuojelussa. Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyyn vastanneen 227 vanhemman kokemusten perusteella tämä toive kuitenkaan aina toteudu lastensuojelun asiakastapaamisissa. Kasper ry:n kesällä 2021 toteuttamassa kyselyssä selvitettiin, mihin vanhempien mielestä lastensuojelun kehittämisessä tulee panostaa.

Monet kyselyyn vastanneet vanhemmat kertoivat, että heihin on lastensuojelussa suhtauduttu ennakkoluuloisesti. Vastauksista nousi esiin arvottomuuden ja toissijaisuuden kokemuksia. Vanhemmat kertoivat, kuinka ovat kokeneet loukkaavana sen, että työntekijä on epäillyt heidän sanomisiaan. Vääriä oletuksia on voinut olla vaikea korjata, sillä oman äänen kuuluviin saaminen on ollut haastavaa. Vanhemmilla oli selkeä toive siitä, miten haluaisivat tulla kohdatuiksi lastensuojelussa: kunnioittaen ja arvostaen. Eräs vanhempi perusteli toivetta näin: ”Lastensuojeluasiakkuus saattaa koskettaa ketä tahansa, eikä se tee ihmisestä vähemmän arvokkaampaa”.

Minä kasvatustieteilijänä hyppäsin lastensuojelun maailmaan käydessäni läpi vanhempien kokemuksia lastensuojeluasiakkuudesta. Ennen harjoittelua tietämykseni lastensuojelusta oli pitkälti rakentunut median luomaan kuvaan. Olinkin varma, että lastensuojelu avautuisi minulle aivan uudella tavalla. Nyt harjoittelun lopussa voin todeta, että silmäni todella avautuivat. Vanhempien kertomukset kohdatuksi tulemisesta olivat hätkähdyttäviä ja surullisia. Olen yllättynyt, että kyselyn perusteella yksi tärkeimmistä lastensuojelun kehittämiskohteista liittyy siihen, miten toisia ihmisiä kohdellaan.

Työntekijälle vanhemman kohtaaminen saattaa olla vain yksi asiakastapaaminen muiden joukossa, mutta vanhemmalle yksikin tapaaminen voi olla merkittävä. Sen aikana vanhempi voi paljastaa elämästään jotain, mitä ei ole koskaan sanonut ääneen kenellekään. Hyvin henkilökohtaisten asioiden kertominen työntekijälle vaatii luottamusta sekä rohkeutta asettaa itsensä haavoittuvaksi. Siinä hetkessä vanhempien toive tulla kohdatuiksi inhimillisesti, on lopulta melko pieni.

Vaikka vanhemmat toivat vastauksissaan esiin toiveen inhimillisemmästä kohtaamisesta, he myös ymmärsivät resurssipulan vaikuttavan kaikkeen lastensuojelun toimintaan. Vanhemmat kertoivat, että työntekijät vaihtuvat niin usein, ettei kukaan ehdi perehtyä perheen tilanteeseen kunnolla. Kun työntekijät ovat ylityöllistettyjä ja aikaa yhdelle perheelle on vähän, ei inhimillinen kohtaaminen aina toteudu. Jäin pohtimaan, saavatko työntekijät tukea ja ymmärrystä esimiestasolta suuren työtaakan edessä. Vanhempien tavoin mietin myös, millaiset edellytykset päättäjät ja lainsäädäntö antavat inhimillisen kohtaamisen toteutumiselle. Kohdataanko työntekijät inhimillisesti?

Tutustuminen lastensuojeluun vanhempien kertomusten kautta oli todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Vaikka harjoitteluni lähenee loppuaan, matkani lastensuojelun parissa tuskin päättyy. Vanhempien kokemukset herättivät kiinnostukseni tutustua tarkemmin siihen, mistä lastensuojelussa oikein on kyse.

Blogin kirjoitti Karoliina Hirvi, joka suoritti Kasper ry:ssä aikuiskasvatustieteen maisteriopintojen harjoittelun

Haku