Blogi | 26.2.2024

Yle julkaisi 3.2.2024 uutisen, joka oli otsikoitu: ”Vastoin perheen tahtoa huostaanotetut lapset pääsevät vain harvoin takaisin kotiin – tutkija ja varatuomari täysin eri linjoilla syistä”. Minua haastateltiin kyseiseen juttuun tutkijan ja varatuomarin lisäksi, edustamani yhdistyksen, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n, lastensuojelun asiakkaana olevien lasten vanhempien kanssa tehtävän työmme takia. Uutisessa olisin halunnut kertoa syistä, miksi tahdonvastaisiin huostaanottoihin päädytään ja avata sitä, kuinka suuressa osassa on se, onko vuorovaikutus näissä tilanteissa vanhempien kanssa ollut riittävää ja arvostavaa ja kuunnellaanko vanhemman ajatuksia vaikeassa tilanteessa. On olennaista myös se, miten alun perin asiakkuuden aikana perheen avun tarpeeseen on pystytty vastaamaan. Nämä näkemykset eivät juttuun mahtuneet. On harmillista, että mediassa ollaan enemmän kiinnostuneita kärkkäistä otsikoista, kuin hakemaan ilmiöihin syvempää ymmärrystä.

Huostaanotto on lastensuojelun tehtävistä vaativin. Sen arviointi tehdään usein moniammatillisesti ja lopulta tahdonvastaisen huostaanottopäätöksen tekee hallinto-oikeus. Huostaanotto on hyvin usein hyvin ja laajasti perusteltu. Tahdonvastaisten huostaanottojen ”oikeellisuuden ”tarkastelu on todella haastavaa ilman, että tietää kaikkia asiaan liittyviä seikkoja . Sen sijaan meidän olisi syytä kiinnittää huomiota kaikin tavoin siihen, miten voimme ennaltaehkäistä huostaanottoja ylipäätään ja jos huostaanottoon päädytään, miten varmistetaan ettei tässäkään tilanteessa perhe jää yksin.

Lastensuojelusta luodaan mediassa tarkoituksellisesti negatiivista ja epäluotettavaa kuvaa. Meille vanhemmat ja lapset kertovat myös lastensuojelun onnistumisista ja siitä, kuinka perheen tilanne on parantunut. Lastensuojelussa oleva resurssipula kuitenkin usein haastaa sen, että tilanteisiin pystytäisiin tarttumaan heti, apu kohdistuisi oikein ja kohtaamistyöhön olisi riittävästi aikaa. Minulta kysyttiin haastattelussa, mitä ohjeita haluan antaa huostaanotettujen lasten vanhemmille. Vastaukseni on kuvattu näin: ”Välimäki kehottaa huostaanotettujen lasten vanhempia hakemaan juridista tietoa.” Minusta olisi ollut tärkeä tuoda esiin myös ne muut asiat mitkä mainitsin: yhteistyön lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa, vanhemman oman avun hakemisen esimerkiksi vertaistuen kautta ja sen että lapsi voisi pysyä näistä päätöksiin liittyvistä ristiriidoista mahdollisimman turvassa.

Suomalaisessa lastensuojelussa on korjattavaa, kuulemme järjestössä päivittäin myös näistä tilanteista. Mutta lastensuojelussa on paljon myös hyvää ja siellä autetaan lukuisia lapsia, nuoria ja perheitä, joskus huostaanoton avulla ja usein ilman sitä. Se, että mediassa tuodaan esiin vain lastensuojelun negatiiviset kokemukset ja tahdonvastaisuus, lisää lastensuojelun stigmaa ja voi tehdä avun hakemisesta entistä vaikeampaa. Tämä ei ole lastensuojelun apua tarvitsevien perheiden etu.

Sanna Välimäki

Toiminnanjohtaja