Miksi jälkihuollon ikärajalla on mitään merkitystä?
Keskustelu hallitusohjelmassa suunnitellusta jälkihuollon ikärajan laskemisesta 23. ikävuoteen kahdestakymmenestäviidestä vuodesta on käynyt vilkkaasti. Pääministeri Orpo on myös pyytänyt, että asiasta annettaisiin lausuntoja asian valmistelua varten. Kasper ry on antamassa myös lausunnon ja esittää, että tässä kohtaa ei tehtäisi muutosta ikärajaan. Lausunnossa kerromme vielä tarkemmin miksi, mutta haluan tuoda tässä asiaa esiin erään tuntemani nuoren naisen näkökulmasta.
Tämä nuori nainen on ollut lastensuojelun asiakkaana ihan pienestä lähtien, sillä hänen oma äitinsä oli päihteidenkäyttäjä, joka on myös itse ollut lastensuojelun toimenpiteiden piirissä. Tämä onkin usein melko tyypillistä, että lastensuojelun asiakkuus on ”periytyvä”. Voin kertoa, että tuntemani nainen on nyt myös itse äiti, jonka lapsi on lastensuojelun asiakas: siis jo kolmannessa polvessa.
Nuori nainen oli monenlaisten avohuollon tukitoimien piirissä, myös lopulta sijaishuollon. Koska hän oli elänyt hyvin haavoittavissa olosuhteissa niin pitkään kotonaan, oli hänen sijaishuoltoaikansa pitkä ja osin hankalakin, sillä sopivaa sijaishuoltopaikkaa ei meinannut löytyä. Välillä nuoren naisen psyyke oli niin kuormittunut, että hän oli nuorisopsykiatrian osastohoidossa. Välit omaan sukuun olivat katkenneet, eikä nuori nainen löytänyt opiskelupaikkaa. Kun 18 ikävuotta täyttyi, nuori nainen ajatteli vihdoin olevansa vapaa ja voivansa tehdä, mitä haluaa. Hän kokeilikin vapaata elämää ja päihteitä mielensä mukaan. Hän löysi myös lastensuojelutaustaisen pojan ja huomasi olevansa raskaana. Hän oli 20-vuotias, raskaana, päihdeongelmainen ja ilman työ- tai opiskelupaikkaa eikä yhteyksiä omaan sukuun ollut.
Nykyään tämä nuori nainen on kahden lapsen äiti, opiskellut ammatin ja hänellä on asunto sekä jonkinlaiset suhteet omaan sukuunsa. Kysyin, häneltä, miten tämä oli tapahtunut. Nuori nainen sanoi yhden nimen- tämä nimi oli hänen jälkihuollon sosiaalityöntekijän nimensä. Siinä vaiheessa, kun hän oli ymmärtänyt, että on tulossa myös itse äidiksi hän tiesi kenelle soittaa: hänelle nimetylle sosiaalityöntekijälle. Tämä yksi sosiaalityöntekijä ilahtui nuoren naisen soitosta ja vakuutti hänelle, että asiat saadaan kuntoon. Yhdessä he hankkivat uuden asunnon, aloittivat päihdehoidon sekä ensikotijakson. Sama työntekijä auttoi terapiaan pääsyssä, opiskelujen aloituksessa ja selviämään monenlaisessa byrokratiassa. Erityisen tärkeää oli, kun nuoren naisen oman lapsen lastensuojeluasiakkuus aloitettiin. Sosiaalityöntekijä oli siinä tukena ja auttoi luomaan luottamusta myös lapsen vastuusosiaalityöntekijään, olipa oma sossu mukana lapsenkin palavereissa, nimenomaan miettimässä äidin tukea. Oma sosiaalityöntekijä on myös auttanut käymään nuoren naisen kanssa hänen lastensuojeluhistoriaansa papereista ja pyrkinyt hieman myös elvyttämään suhteita omaan sukuun.
Onko jälkihuollon ikärajalla merkitystä? Itse asiassa ehkä ei. Voi olla, että olennaista on ainoastaan tarpeeksi osaava ja sitoutunut työntekijä, joka hallitsee ylisukupolvisten ilmiöiden käsittelyn, on traumatietoinen, omaa hyvän ymmärryksen lastensuojelusta ja on nimenomaan erikoistunut nuoren naisen tapaisten nuorten auttamiseen hänen verkostoissaan. Ei sen välttämättä tarvitse tapahtua jälkihuollossa, mutta onhan se todella typerää, että lyhentäisimme ja kapeuttaisimme järjestelmää, joka on siihen erityisesti rakennettu ja jonka toimivuutta on tässä helppo arvioida ja myös kehittää edelleen. Nämä nuoren naisen tyyliset asiakkaat eivät ikärajaa laskelmalla katoa, mutta he häviävät; tilastoista ja työntekijöiden ”hyppysistä” sekalaisiin ja repaleisiin aikuisten palveluihin, toimimattomiin mielenterveyspalveluihin ja päihdepalveluihin. Heidän omat lapsensa hukkuvat lastensuojelun tilastoihin ja jonoihin toteuttamaan ylisukupolvista jatkumoa.
Tämä nuori nainen on 24-vuotias ja jälkihuollon piirissä. Hän on päättänyt, että hänen lapsensa ei enää ole lastensuojelun asiakastilastoissa merkintänä. Tässäkin häntä auttaa vielä vuoden ajan hänen oma sosiaalityöntekijänsä.
Sanna Välimäki
Toiminnanjohtaja
Kasper- Kasvatus ja perheneuvonta ry
« Edellinen kirjoitus: Lastensuojelun nykytilasta hyvinvointialueiden tulevaisuudeksi
Seuraava kirjoitus: Lastensuojelussa vanhempien ero olisi syytä ottaa erityiseen tarkasteluun »