Blogi | 28.4.2024

Yhteiskunnan vähenevien resurssien aikana on syytä tarkastella perheille suunnattujen palvelujen ja tuen vaikuttavuutta. Vähäiset resurssit kannattaa suunnata toimintaan, joka vaikuttavuus on näyttöön perustuvaa. Aina menetelmien vaikutuksia ei ole helppo todentaa ja näyttöön perustuva vaade voi jäädä toteutumatta, vaikka käytännön kokemuksen mukaan ja asiakkaiden palautteiden perusteella toiminnalla näyttäisi olevan hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Moni käytännössä toimivaksi havaittu menetelmä auttaa siihen osallistuvia, vaikka emme tarkalleen tiedä, mikä menetelmässä auttaa, eikä näin näyttöön perustuva vaade toteudu.

Kasperin lasten eroryhmä mallia on kehitetty Kasperissa lasten eroauttamisen ammattialaisten toimesta yli vuosikymmen. Akateemista tutkimusta ryhmien vaikutuksista ei ole tehty, mutta palautetta ryhmien vaikutuksista niin vanhemmilta, lapsilta kuin ohjaajilta on kerätty systemaattisesti jo vuosien ajan. Tiedämmekin, että lasten eroryhmätoiminta on vaikuttavaa, mutta emme tarkalleen tiedä mikä ryhmissä on juuri sitä mikä lapsia auttaa.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen lasten eroryhmätoiminnan vaikutuksia resilienssin, traumainformoidun työotteen ja vaikeista kokemuksista selviämisen viitekehyksistä. Lasten vertaisryhmissä olennaista on myös vertaisuus ja osallisuus, joiden hyödyistä on myös valtavasti näyttöä. Vertaisuuden vaikutuksista voit lukea lisää tämän blogisarjan seuraavassa osassa.

Lapset kertovat, että ryhmässä käyminen helpottaa oloa ja vanhemmat kertovat erityisesti lapsen tunnetaitojen vahvistumisesta.

Ryhmän päättymisen jälkeen saadun palautteen perusteella 85% lapsista ja 94% vanhemmista kertoo lapsen hyötyneen ryhmästä (Kasper- Kasvatus ja perheneuvonta ry: 2024). Lapset kertovat, että ryhmässä käyminen helpottaa oloa ja vanhemmat kertovat erityisesti lapsen tunnetaitojen vahvistumisesta. Monet vanhemmat näkevät ryhmän vaikuttaneen suoraan heidän arkeensa. Lapsen koulunkäynti helpottuu ja lapsi alkaa kertomaan vanhemmille toiveitaan ja ajatuksiaan.

Tutkimusten mukaan vaikeista asioista selviäminen antaa meille mahdollisuuden uudenlaiseen kasvuun (Joutsenniemi, Lipponen: 2015). Vanhempien ero luokitellaan lapsuuden ajan haitalliseksi kokemukseksi (ACE) (Sarvela, Pelkonen: 2020) ja voidaankin ajatella, että näistä kokemuksista selviäminen ja niiden käsittely antaa lapselle uusia taitoja käsitellä vaikeita kokemuksia ja näin hän on kokemuksen jälkeen vahvempi. Tiedämme myös traumainformoidusta tutkimuksesta, että tärkeää lapsuuden haitallisten kokemusten käsittelyssä on tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ja keholliset menetelmät (vakauttaminen) (Karkkunen:2020). Eroryhmissä korostuu tunnetaitojen opettelu monipuolisesti, niin sanallisesti, kehollisesti kuin esimerkiksi taiteen avulla. Jos lapsi saa näistä itselleen pysyviä toimintamalleja säteilee hyödyt myös tuleviin elämän haastaviin hetkiin.

Tällä hetkellä myös on paljon keskusteltu resilienssistä ja sen merkityksestä ihmisen hyvinvointiin. Resilienssi on ihmisen kykyä tiedostamattaan hyödyntää niin omia sisäisiä kuin ulkoisia tekijöitä vaikeista asioista selviämiseen, resilienssi kuvaa ihmisen kykyä sopeutua elämän vaikeissa tilanteissa. Resilienssillä usein selitetään sitä miksi, joku selviää vaikeasta tilanteesta, kun toinen ei. Resilienssi ei ole mikään pysyvä ominaisuus vaan se on muuttuvaa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, erityisesti lapset tarvitsevat tukea resilienssin kehittymiseen ja ylläpitämiseen tukea aikuisilta. Resilienssiin yhdistetään ajatus myönteisestä toimijuudesta. (Koirikivi, Benjamin: 2020, Joutsenniemi, Lipponen: 2015.) Eroryhmissä vahvistetaan lapsen toimijuutta ja hallinan tunnetta muuttuvassa ja kuormittavassakin elämäntilanteessa. Ryhmä tukee lapsen kykyä tunnistaa ja säädellä tunteita. Eroryhmien on myös havaittu tukevan lapsen ja vanhemman välistä puhetta tunteista ja erosta (Kasper- Kasvatus ja perheneuvonta ry 2024), jolloin myös vanhemmat tulevat osaksi ryhmässä tehtyä tunnetyöskentelyä.

Ryhmissä keskeistä on lapsen vahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen

Joutsenniemi, Lipponen (2015) mukaan lapsen omat vahvuudet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, joko voimistuen tai heikentyen ulkoapäin tulevan palautteen mukaan. Ryhmissä keskeistä on lapsen vahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen. Ohjaajan tehtävä ryhmässä on löytää lasten vahvuuksia hyvin erilaisista hetkistä. Eroryhmä antaa lapsille paikan onnistua monilla erilaisilla tavoilla. Ryhmässä voi olla kiva kaveri, siellä saa auttaa toisia, ryhmässä lapset saavat palautetta heidän taidoistaan ja myös siitä kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Eroryhmissä lapsilla on lupa loistaa! Ryhmässä käyvien lasten vanhemmille kerrotaan lapsessa nähtyjä vahvuuksia ja toivottavasti näiden vahvuuksien validointi jatkuu myös kodeissa.

Vaikka eroryhmien vaikuttavuutta ei ole todettu tieteellisesti pätevillä mittareilla, on vaikuttavuuden tukena paljon muuta tutkimusta. Meillä on myös kokemustietoa niin lapsilta, vanhemmilta kuin ryhmien ohjaajiltakin, että ryhmät auttavat lasta tukemalla lapsen toimijuutta ja tunnetaitoja sekä vahvistamalla lapsen myönteistä minäkuvaa ja lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.

Reetta Toivonen
Lasten ja nuorten eroauttamisen asiantuntija

Lähteet:

Kasper- Kasvatus ja perheneuvonta ry (2024) Lasten ja nuorten eroryhmät. https://suomenkasper.fi/eroauttaminen/lasten-eroryhmat/.

Karkkunen, Anne 2020. Kehon ja mielen vakauttamisen merkitys suhteessa. Teoksessa Kati Sarvela ja Elisa Auvinen (toim.) Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki. Basam Books Oy.

Koirikivi, Piia ja Benjamin, Saija (2020) Mitä resilienssi on? Helsingin yliopisto. https://www.helsinki.fi/fi/verkostot/resilienssi-ja-vakivaltaistuneet-asenteet-opetustoimessa/ajankohtaista/mita-resilienssi-on.

Sarvela, Kati ja Pelkonen, Anne (2020) ACE ja Polyvagaaliteoria. Teoksessa Kati Sarvela ja Elisa Auvinen (toim.) Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki. Basam Books Oy.

Joutsenniemi, Kaisla ja Lipponen, Krisse (2015) Resilienssi ja Post traumaattinen kasvu. Teoksessa: Suomen lääkäri lehti 39/2015. https://hameenkesayliopisto.fi/wp-content/uploads/2018/09/joutsenniemi_lipponen_2015.pdf.