Blogi | 4.9.2020

Vanhemman näkökulma asiakassuunnitelmasta

Epätietoisuus kaaoksen keskellä oli vaikeinta. Suunnaton hätä ja epävarmuus. Lapsellani ja minulla oli molemmilla huoli tulevaisuudesta. Kummallakaan ei ollut mitään käsitystä asioista ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Luottamus horjui välillämme. Emme luottaneet työntekijöihin. Minulla oli tunne siitä, että olen epäonnistunut äitinä.  Mutta tässä olen edelleen. Ja nyt vuosia myöhemmin, tiedän etten ole epäonnistunut. Kirjoitan tätä, koska me olemme selvinneet. Haluaisin muistuttaa ja rohkaista sinua, lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen vanhempi, pyytämään apua myös itsellesi. Muistathan, että vanhemmallekin voidaan tehdä asiakassuunnitelma. Minä en saanut apua silloin, mutta nyt tiedän mikä olisi ollut tarpeen.

Toivoisin, että lapsen asiakassuunnitelma ja vanhemmalle tehtävä asiakassuunnitelma muodostaisivat ikään kuin toimintasuunnitelman koko perheen tuesta. Perhe on kokonaisuus ja tavoitteenahan pitäisi aina olla huostaanoton päättyminen ja lapsen palaaminen kotiin, omaan perheen luo.

Kriisin keskellä vanhempi (kuten lapsikaan) ei välttämättä pysty ymmärtämään, mistä tilanteessa huostaanotossa on kyse ja kuinka se vaikuttaa koko perheen elämään. Toivon, ja nykyään käyttäisin jopa sanaa vaadin, että vanhemmalle selitetään asiat tarpeen tullen uudelleen!

Vanhemman (kin) asiakassuunnitelmassa olisi hyvä olla:

• Perhetilanteen kartoittaminen. Perhesuhteet, työtilanne, asumistilanne, toimeentulo, muun perheen erityistarpeet; sairaudet, muutot, kuoleman tapaukset, kriisit, lasten koulu/päiväkoti ym. tilanteet.
• Vanhemman oikeudet ja velvollisuudet. Etenkin muuttuneissa tilanteissa. Tämä on tärkeää.  Esitettynä selkokielellä, varmistaen, että vanhempi on myös ymmärtänyt asiat.
• Tieto siitä, mistä perhe saa apua, jos tulee hätä
• Tukihenkilö, tai henkilöt, läheisten ihmisten kartoittaminen, tukiverkosto. Ellei ole ketään, sovitaan mistä ja kuka etsii edes yhden tukihlön. Ketään ei saa jättää yksin, ei lasta eikä vanhempaa.
• Perheen voimavarat ja erityisosaamiset, vahvuudet.
• Tavoitteiden asettaminen, konkreettiset keinot, tavoitteiden saavuttamiseksi.
• Asiakassuunnitelman arviointia ja päivittämistä tulisi tehdä aina, kun tilanne sitä vaatii.
• Suunnitelma päivittäisiin aina yhdessä perheen ja sosiaalityöntekijän kanssa. Kirjaaminen tulisi tehdä myös asiakkaan kanssa yhdessä. Näin vältytään monilta turhilta väärinkäsityksiltä ja jopa virheellisiltä kirjaamisilta.  Kun vanhempi kokee tulleensa kuulluksi ja arvostetuksi, hänen ehkä kadoksissa olleet voimavaransa siirtyvät myös lapseen.

Ideaalitilanteessa ylläoleva on totta. Jos kirjaamiset tehdään tarkkaan ja yhdessä vanhemman kanssa, silloin myös luottamus lisääntyy. Sosiaalityöntekijän ja vanhemman välinen luottamus ja kyky tehdä yhteistyötä, molemmin puolin, vaikuttaa myös lapsen hyvinvointiin. Luettelemieni käytäntöjen pitäisi olla yhteisiä kaikille paikkakunnille ja organisaatioille, sijainnista huolimatta. Haluaisin muistuttaa kaikkia lastensuojelussa työskenteleviä ammattilaisia siitä, että muistatte tarkistaa, ymmärsikö vanhempi asiat oikein. Tiedon avoin jakaminen, kysyminen ja kuuleminen lisää luottamusta. Mitä sinulle kuuluu? Se on pieni kysymys mutta äärimmäisen tärkeä!

Ja muistakaa myös isät! Ettehän kadota heitä. Ja sinä isä, joka luet tätä, ethän katoa!
Kysy vertaisryhmästä, vertaiskahvilasta tai tukihenkilötoiminnasta lapsesi työntekijältä. Jos sellaista ei alueellasi ole, pyydä että sellaisia ruvetaan järjestämään. Pidä kiinni perheesi, lapsesi ja sinun oikeudestasi saada apua.

Vanhemman näkökulman on kirjoittanut vertaisohjaajamme, vapaaehtoinen vanhempi