Vanhemmuuden to do
Nykypäivänä on välillä vaikeaa olla vanhempi. Päivittäin vastaan tulee ohjeita siitä, miten hyvät vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Toiset meistä onnistuvat paremmin ja toiset huonommin jättämään huomioimatta monelta suunnalta tulevat paineet ja keskittymään omaan tapaan olla vanhempi. Erilaisia ohjeistuksia ja neuvoja annetaan vanhemmille (myös pyytämättä) hyvässä tarkoituksessa. Joskus se voi kuitenkin vanhemman päässä muuttua Hyvän vanhemmuuden To do -listaksi. Ja jos jokaiseen kohtaa ei saa rastia, osoittaa lista sen, miten monin tavoin vanhempana voi pilata lapsen.
Meille kerrotaan, miten syödään oikeaoppisesti lautasmallin mukaisesti, ja kasvisruokaa painottaen tietysti, jotta maailmalla on mahdollisuus pelastua. Lasten liikkumattomuudesta ollaan huolestuneita ihan valtion johdonkin taholta. Kansallinen hätätila.
Sitten on lasten mediakasvatus ja ruutuaika, jonka kanssa monessa perheessä kamppaillaan. Miten suojella lapsia ja nuoria sosiaalisen median luomilta ulkonäköpaineilta, keskustella ja opettaa turvallista somekäyttäytymistä. Ja muistuttaa vielä siitä, että internetistä löytyvään tietoon tulee suhtautua kriittisesti. Luin kerran sellaisenkin otsikon, että digilaitteet aiheuttavat mielenterveysongelmia. Toisaalta pitäisi tukea lapsia ja nuoria pärjäämään digimaailmassa, joka on osa nykypäivää ja myös aikuisten työelämää. Toivommehan lapsille taitoja, jotka auttavat heitä pärjäämään elämässä.
Tiedämme myös sen, että harrastukset ovat lapsille tärkeitä ja kehittävät lajista tai harrastuksesta riippuen erilaisia taitoja. On kampanjoitu sen puolesta, että jokaiselle lapsella pitää olla mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen. Hyviä ja tärkeitä asioita kaikki, mutta myös asioita mistä vanhempana voi helposti syyllistyä silloin kun kaikki ei mene putkeen. Ja eihän ne kenelläkään aina mene.
Entä kun lapsi ei halua harrastaa mitään? Stressin se tuo siinä vaiheessa, kun lauantai aamut menevät lapsen kannustamiseen uimakouluun, johon hän ei halua mennä. Onhan se uimataito kuitenkin todella tärkeä taito ja voi tulevaisuudessa jopa pelastaa lapsen hengen. Kuka nyt ei haluaisi tehdä kaikkensa sen eteen, että lapsi pysyy hengissä. Vai olisiko lapselle tärkeämpää saada kokea kiireettömiä ja rauhallisia aamuja perheen kanssa vastapainona arjen kiireisiin aamuihin? Ja opetella uimaan vähän myöhemmin, itse sisäisesti siihen motivoituneena.
Jokainen vanhempi toivoo lapsestaan kasvavan onnellisen aikuisen. Pysähdytään hetkeksi siihen, mistä onni muodostuu ja miten se syntyy. Jokaisella on varmasti oma yksilöllinen listansa onnea tuovista, mutta universaaleja onnellisuuteen vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi lämmin ja tukeva perhe, rakastava parisuhde, hyvät ihmissuhteet, terveys, riittävä taloudellinen turva ja aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita. Ihmissuhteissa suhteen laadulla on merkitystä hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisäämisessä. Kuinka paljon mietimme sitä, mikä on tunnelma ruokapöydässä, kun lapsi nirsoilee salaatin kanssa? Iloitsinko lapsen kanssa hänen onnistuessaan jossain pelissä tietokoneella vai tuliko nalkutettua peliajan ylittämisestä?
Perheen ilmapiirillä ja lapsen kohtaamisella on suuri vaikutus hänen hyvinvointiinsa. Joskus voi olla parempi hellittää omissa vanhemmuuden vaatimuksissaan ja taputtaa itseä olalle silloinkin, kun salaatti on jäänyt syömättä ja peliaika ylitetty. Voi todeta, että olipa meillä kiva yhteinen hetki lapsen kanssa.
Kohdataan itsemme vanhempana lempeästi, armollisesti ja arvostaen. Joskus voisimme puolustaa itseämme (eikä vain lapsia) kuin leijonaemo, ja pitää omista jaksamisen rajoista kiinni. Ja varata aikaa omaa ja lapsen hyvinvointia lisääville ihmissuhteille ja iloa tuottavaan tekemiseen.
Täydellistä lapsuutta ei ole kenelläkään. Lopetetaan sen tavoittelu ja keskitytään elämään tässä hetkessä niillä resursseilla mitä on annettu, ja pyydetään apua silloin kun tarvitaan vahvistusta. Osataan olla armollisia paitsi itselle niin myös muille. Ei paheksuta leikkipuistossa kännyköillä olevia vanhempia. Siinä saattaa olla käynnissä keskustelu, joka auttaa vanhempaa hetken päästä asettumaan lapsen kanssa leikkimään. Tai ehkä on jo leikitty ja huomioitu lasta koko aamu ja juuri siinä puiston penkillä on vanhemman pieni oma hetki lapsen leikkiessä omia leikkejään.
Ja pidetään mielessä, että hyvää vanhemmuutta on monenlaista.
Salla Frisk
Lasten ja nuorten eroauttamisen asiantuntija
Kasper -Kasvatus- ja perheneuvonta ry
p.s
Vanhemmuudesta riittää juttua Kasperissa pitkin syksyä. Perheitä työssään kohtaaville ammattilaisille järjestämme Vahvempaa vanhemmuutta rakentamassa – seminaarin 21.9.2023.
Vanhemmille järjestämme Vanhemmuuden tarinat viikonloppuryhmän 30.9.-1.10., jossa erilaisten kirjallisuusterapeuttisten harjoitusten kautta voi saada uusia näkökulmia omaan vanhemmuuteen.
Eronneille vanhemmille on tulossa syksyllä vanhempain iltoja Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Helsingissä. Katso ajankohdat täältä.
Käy lukemassa myös muita Kasperin blogeja.
« Edellinen kirjoitus: Voiko pallolla parantaa maailman?
Seuraava kirjoitus: Lastensuojelun nykytilasta hyvinvointialueiden tulevaisuudeksi »